Bittiavaruudessa kaikki kuulevat huutosi

Thinking zombieKansan keskuudessa Risumiehenä tunnettu mies kuoli maaliskuussa 2017. Kymen sanomien mukaan[1] 72-vuotiaan miehen terveyden tilan heikkenemisen “taustalla on kiusaaminen ja häirintä, jota mies on joutunut kokemaan Raivokas risunjemmaaja -videon julkaisun jälkeen.” Kesäkuussa 2016 lenkkeilemässä ollut henkilö yhytti hänet jättämässä risuja laittomasti lenkkipolun laidalle ja otti esiin puhelimensa, jolla alkoi kuvaamaan ja haastattelemaan häntä. Kiinni jäämisestä säikähtäneen vanhan miehen reagointi haastatteluun oli monien mielestä huvittavaa ja sosiaalisessa mediassa videosta tuli kuuluisa ilmiö. Continue reading “Bittiavaruudessa kaikki kuulevat huutosi”

Oletko virtuaalisessa paikassa?

Thinking zombieLuontaisin ja välittömin kommunikointimuoto ihmisten välillä on keskustelu kasvotusten. Tällöin molemmat osapuolet pystyvät käyttämään täysimääräisesti koko puhe-elimistöään ja muutakin kehoaan kommunikoinnissa ja heillä on jaettu kokemus sekä kommunikaatiosta, että sen välittömästä kontekstista. Jaettu tila jakamista varten, ajatellen professori Jens Allwoodin määritelmän mukaisesti[1] kommunikaation olevan jakamista.

Vaikka kasvokkain keskustellessa nykyinen konteksti on yhteinen, sitä edeltävä ei kuitenkaan välttämättä ole (olemme saapuneet eri paikoista tekemästä eri asioita), eikä sitä seuraavakaan (suunnitelmamme keskustelun jälkeen ovat eri). Continue reading “Oletko virtuaalisessa paikassa?”

Back-onboarding

Thinking zombieIt’s been at least a year since I last played Assassin’s Creed III. I haven’t finished the story, and it’s likely that I never will. It’s also been at least half a year since I last played Skyrim. The same thing with that. For the time being I am using the little time that I have for videogames, on No Man’s Sky and Cities: Skylines. One reason, why I’m unlikely to go back to the unfinished games, is that after I’m through with these two, I’ll be probably starting on something new instead. Another reason is the main issue of this blog entry: I would need to re-learn all the moves used in those games and figure out what the story was and where I was at the story. When starting to play a new game, you have this phase called onboarding, where the game is easy and simple and teaching you more and more what it is all about. Now I am in the middle of it all in these games, and I have forgotten most everything that the game taught me to do in the game. And, like any other game, these game have no back-onboarding designed in them. Continue reading “Back-onboarding”

Aavekaupungit koneissa

Thinking zombieFilosofi Gilbert Ryle piti Descartesin dualisuusmallia perustavanlaatuisesti epämielekkäänä. Hänen mielestään oli absurdia ajatella ruumista ja mieltä erillisinä asioina toisistaan – ikään kuin olisi olemassa jokin sormella osoitettavissa oleva aave, joka ratsastaa koneella nimeltä ruumis. Aave koneessa (eng. ghost in the machine). [1]

Second Lifessä aktiiviaikoinani minua häiritsi sen virtuaalimaailman aavemainen autius. Jos olettaa, että joka kymmenennellä käyttäjällä on Second Lifessä oma tontti, niin voisi ensin ajatella, että joka paikassa hengaisi kymmenen ihmistä. Ongelmana kuitenkin on se, että pelimaailmassa ei ole bottihahmoja, vaan kaikkia hahmoja ohjaa reaaliajassa todellisen maailman ihminen. Näillä ihmisillä on “first life”, jossa he nukkuvat noin 8 tuntia 24:stä ja ovat yleensä töissä toiset 8 tuntia. Jäljelle jäävästä 8 tunnista he käyttävät paljon myös muuhun toimintaan kuin Second Lifeen, joten käytännössä ehkä kaksi tuntia voisi olla järkevä arvio keskimääräisestä vuorokaudesta Second Life -ajasta per käyttäjä. Huonosti laskettuna tämä tarkoittaisi, että joka tontilla olisi yksi ihminen 20 tuntina 24:stä. Continue reading “Aavekaupungit koneissa”

The Descartes Thing

Thinking zombieBy reading my blog you will find that I’m quite enthusiastic by Michael Graziano’s theory of consciousness[1]. Just recently I came across this other book on consciousness[2] (also from 2013) by Gerald Edelman and Giulio Tononi that I’ve been now eagerly reading as well. It has given me more insight on what is known of consciousness… or awareness… or sentience…

And here lies a problem: There are several terms in the English language that seem to be used almost interchangeably for this thing that René Descartes reached for in 1637[3]. This is partially due to negligence, but I believe, most often due to people having focus on different things, where the Descartes thing is only a somewhat relevant side track.

We have, at least, consciousness, intelligence, awareness, soul, and sentience. Continue reading “The Descartes Thing”

Miten zombie kävelee

Thinking zombieBlogin kirjoittajana olen luonnollisesti kiinnostunut siitä, miten ihmiset löytävät blogini ja mikä omasta mielestäni kiinnostava asia on muiden mielestä kiinnostava. Kiusallisesti nykyisten yksityisyyskäytäntöjen myötä hakukoneiden kautta tulleista käyttäjistä harvoin saa tietää heidän käyttämiään hakutermejä. Nytkin 30 päivän tilastoissa blogilleni löytyi 21 “tuntematonta” hakutermiä ja vain yksi tunnettu. Mutta se oli sentään piristävä termi.

“Miten zombie kävelee”

Hakutermilistassa yksi osuma: miten zombie kävelee

Nyt, the Walking Dead -sarjan uuden kauden käynnistyttyä, olen itse asiassa pohtinut tähän liittyvää problematiikkaa. Vaikka en biologi olekaan, minulla on kuitenkin luonnontieteistä mielestäni varsin hyvä ymmärrys, jolta pohjalta voin kysymystä pohtia. Continue reading “Miten zombie kävelee”

Todellisuus, virtuaalisuus ja ehostus

Thinking zombiePokemon GO rantautui Suomeenkin isona ilmiönä. Moinen aiheuttaa aina kuohuntaa; innostusta ja vastalauseita. Eräs kuulemani vastalause on, että hyvin pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta peli ei ole ehostettua todellisuutta (augmented reality, AR). Tämä kyseinen pieni yksityiskohta on pokemonin kiinniottamisosuus, jossa peli näyttää laitteen kameran tuottamaa kuvaa, lisäten siihen pokemon-olion, jota kohti heitellään poke-palloa. Peli näyttää kameran välittämää todellisuutta, jota ehostetaan digitaalisella oliolla ja pallolla. Laitteen sijaintia ja liikettä mittaavien sensorien avulla digitaalinen ehoste jopa pysyy kutakuinkin paikallaan maailmassa, joskaan ei täysin. Ja tässäkin voi pelissä kytkeä kameran käytön pois, jolloin jäljelle jää vain pelin virtuaalinen todellisuus.

Voiko peliä siis kutsua ehostetun todellisuuden peliksi, jos siinä on ehostettua todellisuutta vain yhdessä osassa? Continue reading “Todellisuus, virtuaalisuus ja ehostus”