Onko RimWorld edelleen peli?

Peli-käsitteen määrittely on haaste, jota itse Wittgenstein käytti esimerkkinä siitä, miten käsitteiden määrittely ei loppujen lopuksi ole mahdollista, vaikka onkin pyrkimyksenä hyödyllistä, ellei jopa välttämätöntä. Tämä filosofinen työ oli periaatteessa jatkoa Sokrateen filosofialle.

Second Life -virtuaalimaailmassa (SL) seikkaillessani törmäsin kinasteluun siitä, miten yhdet ihmiset puhuivat siitä pelinä ja toiset olivat ärtyneitä tästä, osoittaen sitä ettei SL:ssä ole pelimekanismeja, ei pisteytystä, eikä etenkään voittotavoitetta. Itse asiassa SL:n sisällä on rakennettu pelattavia pelejä. Jos SL luokiteltaisiin peliksi, pitäisi myös Windows luokitella peliksi – ja periaatteessa koko universumi.

Somevaikuttaja

Sosiaalinen media on tavallaan piilossa luonut tavallaan uuden ammattikunnan, josta käytetään yleisesti termiä “somevaikuttaja.” Merkittävää on ollut siirtymä pois Web 1.0:sta, jossa mallia otettiin perinteisistä medioista, joissa tuottajat ja yleisö ovat kaksi selkeästi eri roolia. Kun sosiaalisessa mediassa sisällön tuottajia ovat käyttäjät itse, ei erillistä sisällöntuottajaa ole.

Miten oikein skuuttailla

Kaupunkiemme maisemiin on ilmestynyt viime vuosina sähköisiä pikavuokraskuutteja. Scoottereita, skuuttereita, skuutteja – sähkömoottorilla varustettuja potkulautoja. Niitä on nykyisin esimerkiksi Turussa tarjolla kolmelta eri firmalta: Voi, Tier ja Lime.

Skuutit ovat näppäriä. Niitä on helppo löytää lähettyviltä, ottaa käyttöön, ajaa jonnekin ja jättää sinne seuraavalle käyttäjälle. Esimerkiksi Föli-kaupunkipyörän kanssa pitää matkansa suunnitella Föllari-asemalta toiselle. Jos olisin esimerkiksi matkalla Iso-Heikkilään, minun pitäisi käyttää aikaa sen selvittämiseen, minne sinne voin pyörän jättää ja jos kesken matkan päättäisinkin haluavani sittenkin Kakolan mäelle, olisi uusi selvitystyö ja nyt sitten vielä kännykällä kesken fillarimatkan. Vuokra-skuutterilla voi toimia paljon impulsiivisemmin, kunhan vain huolehtii jättävänsä skuutin toiminta-alueen sisäpuolella jonnekin.

Tekoäly ja sen tekomotivaatiot ja muut tekotunteet

Ihmismieli jaetaan tyypillisesti kahteen osaan, tunteet ja järki. Yksi puoli on siis järki – rationaalinen ajattelu, logiikka, joskus jopa pelkistävästi “äly”, josta tunteet on karsittu pois. Toisena puolena ovat tunteet, joiden formalisointi ei ole yhtä rationaalisesti toteutettu kuin logiikan. Me ymmärrämme hyvin loogisen ajattelun, mutta me emme ymmärrä kovinkaan paljon tunteitamme. Logiikassa pystyn suurella itsevarmuudella kertomaan olkiukko-argumenttivirhelogiikasta – mikä se on ja miksi se on virhe, mutta jos minun pitäisi kertoa mitä on “ilo” olisin hyvin hataralla pohjalla. Meillä on olettamus, että ilo on yksi tunteista, mutta onko se ja mitä se on? Onko se sama asia kuin hauskuus, vai mikä niitä erottaa? Onko “nautinto” yksittäinen itsenäinen tunne? Liittyykö se jotenkin iloon ja jos, niin miten? Joskus tunteita kuvaillaan älyn vastakohtana.

Salaliitot ja populismi – Taikausko 2.0

“Avaruus on iso paikka. Tosi iso. Et pysty kuvittelemaankaan kuinka valtavan, typerryttävän, aivoja ravistelevan iso se on. Voit kuvitella kuinka pitkältä matka tuntuu lähimpään apteekkiin, mutta se on pelkkiä pipanoita verrattuna avaruuteen. Kuulehan nyt…” [1]

Epävarmuuden sietäminen on aikuistumisessa tarvittava taito, joka on ihmisen syvin kauhun lähde. Kuuluisa kauhukirjailija H. P. Lovecraft on parhaimpia tyyppiesimerkkejä tämän ominaisuuden hyödyntämisestä. Hänen kirjoittamissaan tarinoissa hyödynnetään ihmisen kykyä “havaita oma merkityksettömyytensä juuri niiden aistien kautta, joiden vuoksi ihminen pitää itseään erikoislaatuisena olentona.”[2]

Vahingot, loukkaantuminen ja jopa kuolema ovat jokaiselle ihmiselle jokapäiväinen mahdollisuus ja niitä voivat aiheuttaa niinkin valtaisat asiat kuin liikenneonnettomuudet, salaman isku tai meteoriitti avaruudesta. Lapsuuden helppoutena näitä uhkia ei tule ajatelleeksi, kun ei tiedä riittävästi ja toisaalta normaalissa tapauksessa omat vanhemmat suojelevat niiltä.

Oletko mesessä?

Olen ymmärtänyt, että englannin kielessä sanalla “sit” on kaikkein eniten eri merkityksiä. Se on siis jonkinlainen superhomonyymi. Suomen kielessä olen itse usein kovasti häkellyksissä oman alani sanan “mese” kanssa. Lähtökohtaisesti se tarkoittaa minulle mersua, eli Mercedes Benz -automerkkiä. Nykyisin kuitenkin sanan yleisin merkitys ilmeisesti laventuu sanaan “messenger”, jonka ymmärtäminen selvittää tarkoitusta minulle vähemmän kuin tuo edellä mainittu, itselleni entuudestaan tutumpi tulkinta.

Nimittäin “messenger” on minulle Microsoftin vuonna 1999 kehittämä pikaviestintäpalvelu Microsoft Messenger,

Täyden estetiikan allekirjoittaminen

Luin juuri Tylkkäri 7/2019 lehden keskustelu-jutun “Voiko fanittaa ällöä tyyppiä?”[1] Jutussa pohdittiin sitä, millaista moraalia liittyy sellaisen taiteilijan fanittamiseen, jonka taiteesta pitää, mutta jonka mielipiteistä ei. Esimerkkinä mainitaan muusikko Pogo (Nick Bertie), jonka mash-up-musiikista pidän itsekin.

Minua kiehtoo hänen musiikissaan sen itseäni miellyttävän soundin lisäksi siihen liittyvä mash-up-kulttuuri ja sen suhde tekijänoikeuskysymyksiin – jos kaikki äänet ovat lähtöisin jonkun toisen tekijänoikeuksien alaisesta teoksesta, mutta ne ovat kaikki laitettu tehosekoittimen läpi ja uuteen järjestykseen, kenen tuottamasta musiikista miltäkin osin on kysymys? Entä jatkokysymyksenä, onko näyttelijällä ja hänen elokuvansa tuotantoyhtiöllä millaiset oikeudet näyttelijän kasvoihin näinä tietokonegrafiikan uusina aikoina?

Marevan-rallin “second screen”

TL;DR: Perustin Facebookiin Marevanin käyttäjien vertaistukiryhmän, vaikka pohdiskelenkin kysymyksiä yksityisyyteni suojasta, etenkin terveydentilaani liittyen.

Yksityisyyden suoja

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 12. artikla on aina tuntunut minusta vaikeimmalta tarttua ja hahmottaa. Kyseessä on pääpiirteissään oikeus yksityisyyden suojaan. Muodollisesti: “Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.” [1]

Yksityisyyden suoja on ollut korkealla tapetilla, kun ollaan keskusteltu sosiaalisen median “ilmaisista” palveluista. Meidän ihmisoikeutemme ovat valuuttaa, jolla me voimme käydä kauppaa.

Kirjoitus on varsin luonnotonta viestintää

Ärsykevaroitus aiheista: Poliittinen viestintä, Perussuomalaiset.

Kirjoittaminen on vasta 6000 vuotta vanha tapa viestiä. Sitä edeltää toki kömpelömpi vastaava viestintä, kuten luolamaalaukset ja varmaan yksittäiset symbolit vaaroille ja opasteille. Nykymuotoinen kirjoitus kommunikaatiovälineenä perustuu maamerkkien lukemiseen. Luonnollista “lukemista” on katsoa ympärilleen ja tunnistaa näkemistään maamerkeistä, missä on. Tätä väittämää tarkemmin ymmärtääkseni olen lukemassa Stanislas Dehaenen kirjaa “Reading in the Brain: The New Science of How We Read”[1], johon Janet Murray[2] viittaa kertoessaan tämän asian.

Kirjoittaminen on tyypillisesti modaalisesti rajoittunutta. Itse teksti on luettaessa usein ainut modaliteetti, jota pitkin viesti välittyy. Esimerkiksi puheessa mukana ovat muunmuassa ilmeet, eleet ja äänenpainot. Koska kirjoitusjärjestelmämme perustuu puhekykyymme, me luontaisesti oletamme kirjoittajalla olevan kirjoittaessaan käytössään äänensävyn.

Keinotekoisen elämän tarkoitus

Etsiessäni keinotietoisuutta, olen käsittänyt yrittäväni ymmärtää omaa itseäni ja omaa tietoisuuttani. Nyt löytöretkeni on kuitenkin hieman yllättänyt, tuoden minut elämän tarkoituksen kysymyksen luokse. Tässä tilanteessa koen itseni onnekkaaksi, kun olen opinnoissani suorittanut sivuainekokonaisuudet psykologiassa ja filosofiassa. Hieman harmillisesti tosin vain lyhyinä kokonaisuuksina, koska teknologian ja numeroiden kanssa leikkiminen on ollut helpompaa, mutta on toki niistäkin tässä tilanteessa hyötyä.

Elämän tarkoituksen ongelman ovat minulle nyt tällä löytöretkellä osoittaneet,