Somevaikuttaja

Sosiaalinen media on tavallaan piilossa luonut tavallaan uuden ammattikunnan, josta käytetään yleisesti termiä “somevaikuttaja.” Merkittävää on ollut siirtymä pois Web 1.0:sta, jossa mallia otettiin perinteisistä medioista, joissa tuottajat ja yleisö ovat kaksi selkeästi eri roolia. Kun sosiaalisessa mediassa sisällön tuottajia ovat käyttäjät itse, ei erillistä sisällöntuottajaa ole.

Sosiaaliset mediat tekevät yleisimmin tulonsa mainoksista ja niiden johdannaisina kuluttajatietojen myymisestä markkinointitarkoituksiin. Ne haluavat myydä enemmän mainoksia, jolloin mainoksien pitää saada enemmän katsontakertoja, jolloin sisällön pitää olla mielenkiintoista, jolloin parhaat sisällöntuottajat halutaan houkutella omaan palveluun. Tämä tapahtuu maksamalla sisällöntuottajille osa mainostuloista. Periaatteessa mainostajat siis maksavat palvelulle jokaisesta mainoksen näyttökerrasta ja palvelu antaa tästä maksusta osan aina sille käyttäjälle, jonka sisällön yhteydessä mainos on näytetty. Näin on lähes itsestään syntynyt ryhmä ihmisiä, jotka tekevät ansionsa tuottamalla kiinnostavaa sisältöä.

Some-julkkikset ja some-vaikuttajat ovat tunnetuimmat näistä termeistä. Kiinnostavaa sisältöä ovat huumori, muoti, tuotevertailut ja politiikka.

Koen mielenkiintoiseksi, että mitään sellaista termiä ei ole ainakaan vielä vakiintunut kuin “some-viihdyttäjä” tai “somekoomikko”, sillä moni näistä “ammattilaisista” houkuttelee ihmisiä juuri viihdyttävällä ja huumoripitoisella sisällöllä ilman sen suurempaa merkitystä kuin viihdearvo. Esimerkkeinä näistä voisin mainita suomalaisen Deatan[1] ja australialaisen How Ridiculous -ryhmän[2]. Lähinnä mm. perinteisestä televisiostakin jo tuttu Roni Bäck[3] tunnetaan “somejulkkiksena” ja palveluspesifisti “tubettajana” ilman suurempaa tarkennetta.

Muoti, tuotevertailut ja poliittinen sisältö palvelevat jo muutakin tarkoitusta kuin pelkkä ajankulu/viihde. Näitä somejulkkiksia kutsutaan “somevaikuttajiksi”. Suomalaisista minulle tutuin näistä on perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen[4], josta voisin olettaa, että hän mm. Big Brother -taustoineen saa myös suoraan mainostuloja, sen lisäksi että ajaa poliittista uraansa somevaikuttajuudellaan. En toki tiedä, mutta ainakin hänen Youtube-videoidensa yhteydessä esitetään mainoksia. Muodin puolella tätä ammattikuntaa varmasti on paljon, mutta itse en ole juuri perehtynyt siihen alueeseen.

Me Naiset -lehti julkaisi 13.12.2021 artikkelin “klikkiotsikolla”: “Suomalaiset kertovat, mitä ammatteja eivät pidä ”oikeana” työnä: yksi ryhmä korostuu ylitse muiden”[5]. Klikkiotsikko tarkoittaa otsikkoa, joka houkuttelee ihmisiä klikkaamaan uutislinkkiä pimittämällä muotoilullaan itse uutisen sisällön. Tässä tapauksessa normaali uutisotsikko olisi siis ollut “Suomalaiset kertovat, mitä ammatteja eivät pidä ”oikeana” työnä: “somevaikuttajat” korostuu ylitse muiden”.

Tämä tulos on lähinnä huvittava ja kertoo normaalista muutosvastarinnasta. Näissä ammattikunnisahan ei kuitenkaan ole auringon alla mitään uutta. Kyseessä on vain uusi ilmentymä viihdyttäjistä – vanhan ajan bardeista. Enää ei kaikki kansa kokoonnu torille tai tavernaan kuulemaan kiertelevää trubaduuria tai paikallista tarinankertojaa. Enää ei musiikkia kuulla vain soittajan esiintyessä, vaan nappia painamalla äänitteeltä, jolle soittaja on yhden kerran kappaleensa soittanut ja nyt sitä voi kuunnella lukemattomia kertoja lukemattomissa eri paikoissa. Enää ei kaikki kansa katso niitä kahta televisiokanavaa ja niiden tarjontaa, vaan ihmiset katsovat haluamiaan ohjelmia haluaminaan aikoina nettipalveluista. Enää eivät kaikki seuraa esiitymislavoilla ja televisiossa esiintyviä julkkiksia, vaan julkkiksia jotka nousevat esiin sosiaalisesta mediasta.

Korkeataiteen tuottajat nyrpistävät neniään viihdetaiteen tuottajille ja fanit samaten. Ei ole oikeaa taidetta vaan halpaa roskaa. Nyt vanhakantaisimmat perinteisten viihdetaiteilijoiden fanit voivat nyrpistää neniään someviihdyttäjille ja näiden faneille. Pah, humpuukia! Ei ole ammattilaistoimintaa. Muutosvastarinnan taustalla lienee sukupolvien välinen kuilu, jossa vanhemmat sukupolvet eivät ole perillä uusista ilmiöistä. Nuorilla on jo kauan ollut uskallusta ja aikaa perehtyä uusiin asioihin ja ymmärtää niitä. Vanhemmat ihmiset reagoivat asioihin hitaammin ja kaipaavat vanhoja hyviksi kokemiaan asioita.

Tällä rajalla ovat liikkuneet myös erilaiset Idols- ja Talent-ohjelmat, jotka ovat askel sosiaalista mediaa ja Web 2.0:aa kohden taannoisista Tenavatähti-, Tangomarkkinat- ja ehkä jopa Euroviisut-konsepteista.

Me Naiset -lehden jutussa 27-vuotias vastaaja on kirjoittanut: “Koen, että vloggaajat ja tubettajat eivät tee yhteiskunnalle merkitsevää työtä. Pärjäisimme ilman heitä.” Mikä on merkitsevää työtä? <sota-aika-kortti>Sota-aikaan viihdetaiteilijoilla on ollut erityisen tärkeä tehtävä ylläpitää moraalia</sota-aika-kortti> ja muutoinkin viihde on tärkeä rentoutumisen väline. Yksiä maailman rikkaimpia ammattikuntia ovat kansainväliset viihdetähdet. Kertoo se jotain viihteen merkityksestä.

Jutussa myös käsitellään sitä, miten somevaikuttamista ei pidetä “oikeana työnä”. Se on ikään kuin jotain mitä kuka tahansa voisi tehdä. Jos näin olisin, lähtisin englanninkielentaitoisena kernaasti tienaamaan satoja tuhansia euroja (ellei miljoonia) tekemällä “turhanpäiväisiä videoita Youtubeen”. Someviihde vaatii työtä, vaivaa ja taitoa, sekä karismaattistä kykyä olla kiinnostava. Sosiaalisessa mediassa on miljoonia sisältöä tuottavia ihmisiä, mutta vain pieni osa heistä ansaitsee sillä rahaa, saati että elättää itsensä sillä.

Sometuottaminen on läheistä sukua Wolt- ja Foodora-kuriirina toimimiselle. Molemmissa tapauksissa itse palvelu vain pitää itseään yllä ja puuttuu ongelmatapauksiin, mutta varsinaisen työn tekevät “käyttäjät”. Tästä johtuen palvelulle ei koidu läheskään niin paljon työtä kuin mitä palvelu tarjoaa. Se voi kuitenkin ottaa oman osansa kaikista tapahtumista – jokaisesta ruokalähetyksestä ja jokaisesta videoesityksestä. Niinpä sen ei tarvitse ottaa niistä edes suurinta osaa. Ruokatilauksissa suurin rahasumma menee ravintolalle ruuan hintana. Sen jälkeen suurimman lohkon saa ruuan toimittanut kuriiri. Palvelulle riittää hyvin pienikin osa. Sosiaalisessa mediassa on mahdollista toteuttaa samaa rakennetta samoin periaattein. Eikä siinäkään ole mitään uutta, jos miettii netti-aikakautta edeltäneitä rakenteita: musiikin luoja – musiikin esittäjä – musiikin tuottaja – musiikin levittäjä – musiikin myyjä.

[1] Mikael Hertell: Deata, https://www.youtube.com/user/deataification

[2] How Ridiculous: How Ridiculous, https://www.youtube.com/c/howridiculous

[3] Roni Bäck: Roni Back, https://www.youtube.com/c/RoniBack

[4] Sebastian Tynkkynen: Sebastian Tynkkynen, https://www.youtube.com/c/sebastiantyne

[5] Inka Simola: “Suomalaiset kertovat, mitä ammatteja eivät pidä ”oikeana” työnä: yksi ryhmä korostuu ylitse muiden”, Me Naiset, 13.12.2021, https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008471108.html