Hän

Ystäväni Taika Dahlbom laati Facebookiin videon Hanna Järvisen tekemästä havainnosta[1], miten Google kääntää suomalaisen, sukupuolineutraalin “hän” sanan asiayhteydestä riippuen englanniksi”she” (naisesta käytettävä “hän) tai “he” (miehestä käytettävä “hän”) siten, että ihmiskirjoittajaa syytettäisiin helposti seksistisyydestä vastaavassa tilanteessa. (Englannissa ei ole vakiintunutta neutraalia “hän”-sanaa.)

Aiemmin englanninkielisessä kirjoituksessani (Artificial) Intelligence is not Possible Without Sensors and Manipulators, puhuessani keinotietoisuuden (KT) kehittämisestä, totesin sen vaativan lasten kasvatuksen lailla rajoja ja rakkautta. Ja KT:n virtuaalisuuden huomioon ottaen nuo rajat pitää huomioida vielä konkreettisemmin kuin lapsilla, joille fyysinen olemassaolo jo valmiiksi asettaa monia rajoja, joita virtuaalimaailmassa ei välttämättä ole. Continue reading “Hän”

Playing god

Following up on my earlier post, Aliens, AI and Aesthetics, I find it rather surprising that the only things I’ve seen rise up in the discussion, are the trolley problem, and a few doomsday prophets. I should be expecting to see the old debates about the existence of god and the issues of playing god give rise, as we discuss the creation of artificial sentience.

Early on one morning walk to work, I was thinking about the “miserable winning conditions” I mentioned on that earlier post. This lead me back to the old classic question: Continue reading “Playing god”

Aliens, AI and Aesthetics

Here’s the optimistic posting I promised in my last posting, “Who decides what you see?” Have I understood it correctly from the involved documentaries, concerning the recently released sequel movie Blade Runner 2049, the original film in 1982 marks the beginning of dystopian science fiction movie culture, as distinction to the preceeding utopian science fiction, such as the original Star Trek series (and movies) and the original Battlestar Galactica series. We are living the era, when science fiction is dominated by dark colours and threats from outside our home planet, as well as from the technology we are building. Even Stephen Hawking is warning that the development of artificial sentience would become the end of humankind.[1] I tend to disagree.

The first season of Star Trek introduced the Prime Directive[2], which emphasised the importance of not harming the development of less developed species. Continue reading “Aliens, AI and Aesthetics”

Bittiavaruudessa kaikki kuulevat huutosi

Thinking zombieKansan keskuudessa Risumiehenä tunnettu mies kuoli maaliskuussa 2017. Kymen sanomien mukaan[1] 72-vuotiaan miehen terveyden tilan heikkenemisen “taustalla on kiusaaminen ja häirintä, jota mies on joutunut kokemaan Raivokas risunjemmaaja -videon julkaisun jälkeen.” Kesäkuussa 2016 lenkkeilemässä ollut henkilö yhytti hänet jättämässä risuja laittomasti lenkkipolun laidalle ja otti esiin puhelimensa, jolla alkoi kuvaamaan ja haastattelemaan häntä. Kiinni jäämisestä säikähtäneen vanhan miehen reagointi haastatteluun oli monien mielestä huvittavaa ja sosiaalisessa mediassa videosta tuli kuuluisa ilmiö. Continue reading “Bittiavaruudessa kaikki kuulevat huutosi”

Oletko virtuaalisessa paikassa?

Thinking zombieLuontaisin ja välittömin kommunikointimuoto ihmisten välillä on keskustelu kasvotusten. Tällöin molemmat osapuolet pystyvät käyttämään täysimääräisesti koko puhe-elimistöään ja muutakin kehoaan kommunikoinnissa ja heillä on jaettu kokemus sekä kommunikaatiosta, että sen välittömästä kontekstista. Jaettu tila jakamista varten, ajatellen professori Jens Allwoodin määritelmän mukaisesti[1] kommunikaation olevan jakamista.

Vaikka kasvokkain keskustellessa nykyinen konteksti on yhteinen, sitä edeltävä ei kuitenkaan välttämättä ole (olemme saapuneet eri paikoista tekemästä eri asioita), eikä sitä seuraavakaan (suunnitelmamme keskustelun jälkeen ovat eri). Continue reading “Oletko virtuaalisessa paikassa?”

Aavekaupungit koneissa

Thinking zombieFilosofi Gilbert Ryle piti Descartesin dualisuusmallia perustavanlaatuisesti epämielekkäänä. Hänen mielestään oli absurdia ajatella ruumista ja mieltä erillisinä asioina toisistaan – ikään kuin olisi olemassa jokin sormella osoitettavissa oleva aave, joka ratsastaa koneella nimeltä ruumis. Aave koneessa (eng. ghost in the machine). [1]

Second Lifessä aktiiviaikoinani minua häiritsi sen virtuaalimaailman aavemainen autius. Jos olettaa, että joka kymmenennellä käyttäjällä on Second Lifessä oma tontti, niin voisi ensin ajatella, että joka paikassa hengaisi kymmenen ihmistä. Ongelmana kuitenkin on se, että pelimaailmassa ei ole bottihahmoja, vaan kaikkia hahmoja ohjaa reaaliajassa todellisen maailman ihminen. Näillä ihmisillä on “first life”, jossa he nukkuvat noin 8 tuntia 24:stä ja ovat yleensä töissä toiset 8 tuntia. Jäljelle jäävästä 8 tunnista he käyttävät paljon myös muuhun toimintaan kuin Second Lifeen, joten käytännössä ehkä kaksi tuntia voisi olla järkevä arvio keskimääräisestä vuorokaudesta Second Life -ajasta per käyttäjä. Huonosti laskettuna tämä tarkoittaisi, että joka tontilla olisi yksi ihminen 20 tuntina 24:stä. Continue reading “Aavekaupungit koneissa”

The Descartes Thing

Thinking zombieBy reading my blog you will find that I’m quite enthusiastic by Michael Graziano’s theory of consciousness[1]. Just recently I came across this other book on consciousness[2] (also from 2013) by Gerald Edelman and Giulio Tononi that I’ve been now eagerly reading as well. It has given me more insight on what is known of consciousness… or awareness… or sentience…

And here lies a problem: There are several terms in the English language that seem to be used almost interchangeably for this thing that René Descartes reached for in 1637[3]. This is partially due to negligence, but I believe, most often due to people having focus on different things, where the Descartes thing is only a somewhat relevant side track.

We have, at least, consciousness, intelligence, awareness, soul, and sentience. Continue reading “The Descartes Thing”