Glyfejä odotellessa

Thinking zombieTekstin syöttö kosketusnäytöllisillä mobiililaitteilla on haastavaa. On tragikoomista, miten vahvasti tekstin syöttö edelleen perustuu Qwerty-näppäimistölle. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet Qwerty-näppäimistön tietokoneista ja se on systeemisuunnittelijoillekin tuttuudessaan helppo malli soveltaa. Näissä virtuaalinäppäimistöissä usein jopa näkyy evolutionaarisena jäänteenä pienet merkit F- ja J-näppäimissä. Nämä merkinnät liittyvät siihen, miten fyysisellä näppäimistöllä 10-sormijärjestelmän taitajan ei tarvitse katsoa näppäimistöä edes silloin kun hän asettaa sormensa näppäimistölle. 10-sormijärjstelmässä vasemman käden etusormi asetetaan näppäimelle F ja oikean käden etusormi näppäimelle J. Pieni kohouma näiden näppäimien pinnassa auttaa tämän tekemisessä ilman katsomista. Kosketusnäytön pinnassa näitä merkintöjä ei tunne, joten tätä hyötyä niistä ei ole. Ainoana hyötynä ne tuovat hitusen lisää tuttuutta virtuaalinäppäimistön ulkonäköön.

Kaikilla ei ehkä ole kultturihistoriallisessa muistissa aktiivisena se, että Applen iPad ei lähimainkaan ollut ensimmäinen markkinoille ilmestynyt tabletti. 90-luvulla teknologian saralla oli suuri hype etenkin Palm-yhtiön kehittämistä PDA-laitteista (Personal Digital Assistant). Palm tarjosi aikanaan myös virtuaalinäppäimistöä, mutta sen lisäksi myös glyfejä. Glyfi tarkoittaa kosketusnäytölle yhdellä vedolla piirrettyä venkuraa, joka vastaa kirjoitusmerkkiä. Continue reading “Glyfejä odotellessa”

Everything Looks Like a Nail

Thinking zombieI recently came across this article by senior research psychologist Robert Epstein, titled “The Empty Brain”[1]. It was linked on a critical Facebook posting that was upset about the article’s superficially most important point appearing to be that the brain is not a computer. Ironically, this Facebook poster had become upset about Epstein’s wording and got stuck with the verbal term, not seeing the actual thought behind the phrasings.

I started reading the article and found myself initially with the same ire as the Facebook poster had. Fortunately I have experience in looking past my first reactions. It looks like Epstein uses provocatively roughly formed language as a tool to try and shake people awake from being satisfied with how they are looking at the world through tainted glasses. His point would not be that the brain couldn’t abstractly be considered as a computer. As I understand, Epstein’s point is the same as in the old proverb: “When all you have is a hammer, everything looks like a nail.” Here I am, of course, on a bad footing, being first a computer scientist, who only has a minor subject and a keen interest in psychology and awareness. My hammer and nail is the computer, so I should be biased to see everything, including the brain as a computer. Continue reading “Everything Looks Like a Nail”

Posthumous Messages in Interactive Bottles

For a great deal this post is an extension to my earlier post, The Ghost Leaving the Shell. There I discussed how a system designer leaves an echo of their “ghost” in the design. You might like to read that before reading this entry, but you should be able to understand this post without it too. Both of these entries are actually in the very core of this blog, discussing the question of whom we are interacting with, when using digital services.

The remake of Total Recall movie, once again featured a personal message in the form of an interactive hologram. The idea is that you interview the hologram for the information that was sent to you. Also in I, Robot, Dr. Lanning had left, before his death, a holographic note to the murder investigators, where the message was something rather of a riddle. Finally, at least, the hologram confirmed to the main character: “That, detective, is the right question.” Continue reading “Posthumous Messages in Interactive Bottles”

Kaikille meille mombieille

Modernin anglismin termi mombie tarkoittaa etenkin englanniksi kahta asiaa: 1. äitiä (mom-zombie), jonka ajatusmaailma on äärimmäisen rajoittunut äitiytensä ja lapsensa ympärille (siinä, missä zombien ajatusmaailma on äärimmäisen rajoittunut aivojen syömisen ympärille), sekä 2. henkilöä jonka kävelee uppoutuneena räpeltämään mobiili-laitetta (mobiili-zombie) (siinä, missä zombie kävelee uppoutuneena pyrkimään syödä lähimmät havaitsemansa aivot). [1] Yhteistä näille kolmelle on siis se, että normaalin ihmisen aistimasta todellisuudesta *ombie on tietoinen vain hyvin rajallisesta osasta ja rajallisissa määrin.

Myönnän täysin olevan itsekin usein sekä mombie (joka tästedes tarkoittaa tässä kirjoituksessa nimenomaan mobiili-zombieta, ei niinkään äiti-zombieta), että kirjanluku-zombie ja ajatuksissanikävelijä. (Unissakävelystä olen jo päässyt eroon.) Ladon nyt meille vinkkejä ja etiikkaa maailman parantamiseksi. Continue reading “Kaikille meille mombieille”

What’s this thing they call Big Data?

Two apparently different occurrences in my life yesterday appeared to share more synergy that I first observed.

Thinking zombieOne of these things has been puzzling me for several months already: What is this thing they call Big Data really? A mass of data generated so fast that it cannot be practically managed by conventional methods. So, how much can be? And tomorrow we can manage more data than we could yesterday, as technology advances, so what is Big Data today might not be tomorrow? – Of course, tomorrow we will also be able to produce data faster that we were yesterday, for the same reason.

The other thing is, how my taxi driver yesterday had problems with his touch-screen system for accepting taxi calls, and I talked with him about how things are typically built, not perfect, but sufficiently good. Continue reading “What’s this thing they call Big Data?”

Private Social Media

Thinking zombieSociology is one of the fields of science that remains very vague to me. Albeit that one of my greatest favorite science fiction series, Isaac Asimov’s the Foundation is centered around a character named Hari Sheldon, who for my understanding is a sociologist. I am in the understanding that sociology is some sort of applied psychology, like my own personal field, the computer sciences, is essentially applied mathematics and physics. (I am also minoring in psychology.)

With that said, one might argue that I would probably have a clearer insight of the essence of Psychological Media, if that was a thing, than I can claim to have of Social Media, which appears to be a thing. So what kind of a thing is social media? Continue reading “Private Social Media”

Nenä-taivutukset

Thinking zombieYksi hauska ilmiö, etenkin Facebookissa on nenä-taivuttelu. Maailman valtakieli ei meidän aikanamme ole latina, vaan englanti. Internet 2.0:n, ja erityisesti juuri sosiaalisen median ja vielä nimenomaan Facebookin kautta nykyisin maailman kielen kanssa kasvotusten eivät enää joudu vain pieni kosmopoliitti, vaan melkein koko kansa. Kielet kohtaavat, ja etenkin koulu-englanti saa netin kautta laajalti harjoitusta, tai siihen törmää tavalla tai toisella päivittäin. Continue reading “Nenä-taivutukset”