Todellisuus, virtuaalisuus ja ehostus

Thinking zombiePokemon GO rantautui Suomeenkin isona ilmiönä. Moinen aiheuttaa aina kuohuntaa; innostusta ja vastalauseita. Eräs kuulemani vastalause on, että hyvin pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta peli ei ole ehostettua todellisuutta (augmented reality, AR). Tämä kyseinen pieni yksityiskohta on pokemonin kiinniottamisosuus, jossa peli näyttää laitteen kameran tuottamaa kuvaa, lisäten siihen pokemon-olion, jota kohti heitellään poke-palloa. Peli näyttää kameran välittämää todellisuutta, jota ehostetaan digitaalisella oliolla ja pallolla. Laitteen sijaintia ja liikettä mittaavien sensorien avulla digitaalinen ehoste jopa pysyy kutakuinkin paikallaan maailmassa, joskaan ei täysin. Ja tässäkin voi pelissä kytkeä kameran käytön pois, jolloin jäljelle jää vain pelin virtuaalinen todellisuus.

Voiko peliä siis kutsua ehostetun todellisuuden peliksi, jos siinä on ehostettua todellisuutta vain yhdessä osassa? Kysymystä voi lähestyä esimerkiksi arvioimalla kyseisen osan laajuutta pelissä. Onko pokemonin kiinniottaminen kuinka suuri osa itse peliä, suhteessa pokemonien etsiskelyä, porttien pyöräyttelyä, munien hautomista ja saleilla taistelua? Toisaalta voi pohtia, että miten pelin muita osia voisi luokitella, jos ei ehostetuksi todellisuudeksi.

Pokemon Go A.R. kytkin
Kytkin ehostuksen poistamiseen ja uudelleenkäynnistämiseen

Pelissä on oma virtuaalinen maailmansa, jossa pokemonit loikkivat pokestoppien ja salien keskellä. Se on eräänlainen rinnakkaistodellisuus aidon todellisuuden kanssa, sillä pelin maailmassa paikasta toiseen liikutaan liikkumalla itse vastaavaan paikkaan oikeassa maailmassa. Peli pohjautuu GPS-paikannukseen ja Googlen karttadataan. Pelissä näkyvät kadut ovat todellisia ja sijainti pelikartalla on pelaajan todellinen sijainti maailmassa. Kyseessä ei kuitenkaan tällä osin tosiaan ole todellisuuden ehostamisesta. Peli ei esitä reaaliaikaista sateliittikuvaa todellisuudesta ja lisää sen päälle virtuaalisia asioita. Jos jossain puretaan katu, tai rakennetaan uusi, se ei näy pelikartassa ennen kuin tieto muutoksesta on päivitetty pelin karttadataan. Sen sijaan peli esittää digitaalista karttakuvaa maapallosta, kohdistaen sen GPS-signaalin mukaisiin koordinaatteihin. Todellisuutta ei siis ehosteta virtuaalisilla asioilla, vaan virtuaalitodellisuutta ehostetaan todellisen maailman asioilla – omalla sijainnilla todellisessa maailmassa. Kaksi rinnakkaista maailmaa kohtaavat nyt enemmän toisella puolella kuin mitä on aiemmin totuttu ajattelemaan. Ehostetun todellisuuden sijaan kyse on ehostetusta virtuaalisuudesta (augmented virtuality, AV).

Hyvä termi tässä tapauksessa käytettäväksi voisi olla yhdistetyn todellisuuden peli (mixed reality game, MR). Sen lisäksi Pokemon GO:sta voidaan käyttää itse kehittämääni kuvausta: todellisuusopas (reality guide). Todellisuusopas on asia, joka kertoo asioita ympäröivästä todellisuudesta. Se voi olla palkattu matkaopashenkilö, joka bussissa kertoo turisteille ympäröivien asioiden historiasta, museon infopisteestä mukaan poimittu näyttelyopasvihkonen, joka kertoo kussakin kohteessa näytteillä olevista asioista, tai autonavigaattori, joka kertoo milloin pitää kääntyä mihinkin suuntaan. Todellisuus voi olla joko aitoa todellisuutta, tai virtuaalista. Pokemon GO kertoo pelimaailman fiktiivisestä todellisuudesta, jossa todellisen maailman paikoissa rymyävät pokemon-otukset, joita voi havaita kyseisellä sovelluksella. Pääpiirteissään todellisuusoppaat ovat ehostettua todellisuutta, tai ehostettua virtuaalisuutta.

Nyt on kiinnostavaa nähdä, miten Pokemon GO pärjää Suomessa talven yli, kun mobiililaitteiden käyttö ulkopakkasissa ei ole niin miellyttävää kuin kesäinen pelailu. Pelin ongelmana on tietynlainen “pelin puuttuminen”. Sitä ollaan luonnehdittu enemmänkin keräilykorttisovellukseksi kuin peliksi. Pelissä ei tunnu olevan suurempaa tarinaa tai saavutettavaa. Salit vaihtelevat joukkueelta toiselle, eikä se liioin edes kiinnosta pelaajia muuten kuin että salia valloittamalla voi kerätä kokemuspisteitä, joilla edetä tasoja ja samalla tienaa ilmaisia pelikolikkoja tavaroiden ostoon. Huhujen mukaan luvassa on päivityksinä mahdollisuus kavereiden kanssa vaihdella pokemoneja, sekä laajennussetti erilaisia pokemoneja. Nämä vain lisäävät keräilykortti-ideologiaa. Siitä voi mahdollisesti tulla jotain muutakin, jos peliin tulee mahdollisuus taistella kaverin pokemoneja vastaan, eikä vain saleilla vallassa olevia pokemoneja vastaan. Hyvin toteutettuna pelikaveriporukat voisivat kerätä itselleen mielenkiintoisia kuuden pokemonin joukkueita ja elää yhteisiä pelitarinoita toisiaan vastaan taistellessa. Tämä on itseäni hyvin kiinnostava aihe: Miten päättymättömästä pelistä saa mielenkiintoisen, etenkin tarinallisesti?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s