Miten zombie kävelee

Thinking zombieBlogin kirjoittajana olen luonnollisesti kiinnostunut siitä, miten ihmiset löytävät blogini ja mikä omasta mielestäni kiinnostava asia on muiden mielestä kiinnostava. Kiusallisesti nykyisten yksityisyyskäytäntöjen myötä hakukoneiden kautta tulleista käyttäjistä harvoin saa tietää heidän käyttämiään hakutermejä. Nytkin 30 päivän tilastoissa blogilleni löytyi 21 “tuntematonta” hakutermiä ja vain yksi tunnettu. Mutta se oli sentään piristävä termi.

“Miten zombie kävelee”

Hakutermilistassa yksi osuma: miten zombie kävelee

Nyt, the Walking Dead -sarjan uuden kauden käynnistyttyä, olen itse asiassa pohtinut tähän liittyvää problematiikkaa. Vaikka en biologi olekaan, minulla on kuitenkin luonnontieteistä mielestäni varsin hyvä ymmärrys, jolta pohjalta voin kysymystä pohtia.

Kysymys vaikuttaa lähtökohtaisesti vaikealta tulkita, että kumpaa kahdesta mahdollisesta tulkinnasta nyt tarkoitetaan: Onko kyse siitä, että miltä zombin käveleminen näyttää, vaiko siitä, että miten on mahdollista että zombi kävelee? Nämä kysymykset eivät kuitenkaan ole niin kovin kaukana toisistaan, sillä zombin kävelyn mekaniikka on se mikä tuottaa zombin kävelytavan.

Ensinnäkin tarinoissa toistaiseksi kohtaamani zombit voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: Biologiset, mystiset ja filosofiset.

Biologiset zombit ovat viruksen tai muun “sairauden” tai jonkin kemiallisen aineen (“lääkkeen”) tai teknologian (esim. nanorobotit) ansiosta joko kuoltuaan uudelleen heränneitä, tai sitten normaalista elämisestä tämän aiheuttajan kautta alkuperäisinä persoonina henkisesti kuolleita ja uusien aivotoimintojen ohjaamia. Näitä jälkimmäisiä itseasiassa on todellisuudessakin olemassa eläinkunnassa. Ophiocordyceps unilateralis -sieni ottaa sademetsissä muurahaisia valtaansa, laittaa ne kävelemään näkyvälle paikalle, jolloin linnut nappaavat ne ja sienen itiöt leviävät linnun mukana.

Mystiset zombit ovat maagisten rituaalien, tai muiden mystisten voimien käyttöön ottamia, taaskin joko (yleensä) kuolemansa jälkeen, tai (joskus myös) kesken elämän kaapattuja. Jos näillä on vielä omaa alkuperäistä mieltään normaalisti paikoitellen normaalin oloisesti jäljellä, tai ovat kovasti riehuvia ja suulaita, näitä kutsutaan enemmänkin riivatuiksi kuin zombeiksi. Ns. nopeiden zombien ja riivattujen ihmisten ero ei välttämättä ole itsestäänselvä.

Filosofiset zombit ovat ajattelun apuneuvoja. Esimerkiksi tämän blogin nimi perustuu solipsismi-filosofialle, jossa ajattelumallissa sinä itse olet ainoa aidosti tiedostava ja oikea olento. Kaikki muu on vain sinun mielesi luomaa, tai muutoin sinua varten luotuja tiedottomia ja tahdottomia asioita. Muut ihmiset ovat siis zombeja, jotka näyttelevät elämäänsä sinun vuoksesi. – Siksi minä kirjoitan tätä blogia kaikille teille zombeille. Myös väsynyttä ihmistä, tai johonkin asiaan (esim. kirjan lukemiseen tai tekstiviestittelyyn) kävellessään keskittynyttä ihmistä voidaan kutsua zombiksi. (Näistä olen jopa aiemmin kirjoittanutkin: Kaikille meille mombieille) Tämä zombiluokka on tälle kirjoitukselle mielenkiinnottomin, koska nämä zombit voivat kävellä aivan miten vain esiteltävä ajatusmalli edellyttää.

Yleisin lähtökohta biologisissa ja mystisissä zombeissa on, että ne ovat eläviä kuolleita. Niiden alkuperäinen mieli on kuollut ja niitä ohjaa jokin uusi mekaniikka. Yleensä myös zombin fyysinen ruumis on kuollut ja alkanut kuolemalle tyypillisen prosessin, joka tarinoiden mukaan yleensä on mätäneminen. Näin ei kuitenkaan ole aina, vaan erinäisissä tarinoissa zombit ovat vaikeasti erotettavissa ei-zombeista. Niiden erona on tyypillisesti vain kommunikoimattomuus ja muutenkin hidas tai olematon reagoivuus. Kaikkein tyypillisin piirre lienee tyhjä “sieluton” katse.

Palatakseni nyt aiemmin mainitsemaani luonnontieteeseen: kaikki aktiviteetti vaatii energiaa. Eläimet syövät ja muuttavat ruokansa polttoaineeksi toiminnoilleen. Kaikissa zombitarinoissa tätä luonnonlakia ei oteta huomioon. Joissain vampyyritarinoissa mm. todetaan, että vampyyrit eivät voi syödä normaalia ruokaa, koska niiden ruumis on (elävä)kuollut, eikä sillä ole (normaalia) ruuansulatusta. Mahdollisesti ruuan survominen vatsalaukkuun näillä vampyyreillä aiheuttaisi kivuliasta sisäelinten repeämistä, joka toki vampyyrillä varmasti paranisi varsin nopeasti, mutta kokemus olisi epämieluisa. Yksi zombiklisheistä on, että zombit syövät aivoja – tätä on hyödynnetty myös tämän blogin logossa. Tätä klishettä useammin kuitenkin zombit joka tapauksessa purevat eläviä ihmisiä ja puremallaan aiheuttavat ihmisen muutoksen zombiksi. Tämäkään ei kuitenkaan ole enemmistönä zombien kirjossa, sikäli kuin minä olen eri tarinoita kuullut. Moni zombi ei tunnu syövän yhtään mitään. Tämä on helppo selittää mystisille zombille, joiden voi selittää saavan energiansa jostain mystisestä lähteestä, joka muutenkin on syy niiden olemassaololle.

Esimerkiksi juuri the Walking Dead -sarjan biologiset zombit syövät. Sarjassa on kerrottu, että ilman ravintoa zombit nääntyvät, mutta hitaammin kuin tavalliset ihmiset. Sarja ei ole ainakaan televisiossa kertonut, pystyvätkö zombit sulattamaan syömääsä ravintoa, vai kuluttavatko kaikki zombit vain ruumiinsa rakennusaineksia, siten näivettyen, ja syövät vain koska kokevat jatkuvaa nälkää. Lähinnä sarja tuntuu vihjaavan siihen, että zombit saisivat ravintoa syömisestään, mutta koska niiden ruumiit selkeästi mätänevät ja kuivuvat, se vaikuttaa oudolta – miten ruuansulatusjärjestelmä jatkaisi edelleen toimintaansa. Ihmisen kuoltua surullisen tuntuinen tilanne on se, että ruoansulatusjärjestelmän hapot ja bakteerit alkavat syödä ruumista sisältä päin. Millainen tasapaino näillä kävelevillä kuolleilla on vatsassaan ja suolistossaan? Ne myöskin näyttävät haluavan syödä vain tuoretta ja veristä eläintä.

Vielä yksi pääluokitus zombeille on jako nopeisiin ja hitaisiin zombeihin. Tarinankerronnallisena taustana hitaille zombeille on yhtäältä se, että hidas mutta vääjäämätön uhka on usein pelottavampi kuin nopea isku. Jos jotain ikävää on koettava, se on mieluisampaa saada nopeasti ohi kuin joutua odottamaan ja kärsimään siitä pitkään. Siksi hidas, mutta pysäyttämätön zombi on pelottava. Toisaalta tämä on viittaus ihmisen kuolevaisuuteen. Ihminen tietää kuolevansa joskus, mutta se tuntuu tulevan vasta joskus pitkän ajan päästä. MUTTA – se tulee kuitenkin – vuosi kerrallaan lähemmäksi. Hitaasti, mutta vääjäämättömästi. Ja kolmantena näkökulmana, vanhentuvat ja kuolemaa lähestyvät ihmiset hidastuvat ja (epä)kuolleet zombit siis varmasti lahoavina olioina liikkuvat hyvinkin hitaasti, mutta koska ne ovat jo ohittaneet kuoleman, ne eivät olekaan enää minkään pysäytettävissä. Tähän liittyy myös edellisen kappaleen pohdinta ruuansulatuksesta ja hitaasta näivettymisestä.

Nopeat zombit ovat nykyistä muotia. Resident Evil -sarjassa ja World War Z:ssa zombit ovat jopa luonnollista, elävää ihmistä nopeampia. Näissä kaivetaan pelottavuutta myöskin epänormaaliudesta ihmishahmossa, sekä sellaisesta vaikeasti voitettavasta uhasta kuin itseään ylivoimaisesti nopeammasta vastustajasta. Nämä zombit ovat kuin 60 kilometriä tunnissa juokseva karhu tai yli 100 kilometriä tunnissa juokseva jaguaari. Nopeat zombit eivät ole niinkään kuolema itse, vaan tappavia saalistajia

The Walking Deadin zombit ovat nopeudessaan käsittääkseni alkuperäisiä zombeja vastaavia, eli normaalin ihmisen nopeuksisia. Ainoa hitaus näillä ja alkuperäisillä zombeilla on aivotoiminnan hitaus. Alkuperäisissä zombitarinoissa piilenee, että jonkun ohjaaminen on reaktioissa hitaampaa kuin suora itse toimiminen. TV-sarjan edetessä zombit tuntuvat hidastuneet. Sarjasta on kerrottu, että zombeja ollaan kausien myötä maskeerattu rappeutuneemmiksi ja rappeutuneemmiksi ja myös jaksojen tunnuslogoa ollaan näivetetty joka kaudelle lisää. En osaa sanoa, onko zombien nopeus osa tätä tarinallista muutosta, vaiko tuotannollinen muutos, jossa hitaammat zombiet toimivat kerronnassa paremmin.

Zombin liikkuminen riippuu siis zombin tyypistä. Nopeiden zombien pitäisi olla petomaisempia. Ne voivat olla sulavaliikkeisiä, mutta ehkä mieluummin suoraliikkeisiä, jotka iskevät aina suoraan kohti. siinä missä jaguaari ottaisi pari siksakkaavaa sivuaskelta väistääkseen esteen, jonka taakse saalis on puikahtanut, nopea zombi luultavasti aivottoman agressiivisesti ryntäisi suoraan esteen läpi, rikkoen joko esteen, itsensä, tai molempia. Hitaat zombit ovat joko tylsämielisen tasaisia, astellen hitaasti, mutta tasavarmasti kohti kohdettaan, tai sitten ne ovat repaleisen spasmisia, joiden ruumiinosat nytkähtelevät ja jotka ontuvat kohti kohdettaan, mahdollisesti poikkinaisin jalkaluin, mutta niistä sen enempää välittämättä kuin mitä fyysisesti on pakko.

Mystisissä zombeissa voi ottaa enemmän vapauksia liikkumiselle. Biologisia zombeja voi periaatteessa harhauttaa piiloutumalla riittävän hyvin, että zombien näkö-, haju- ja muut aistit eivät huomaa, kuten juuri edelleen the Walking Dead -sarjassa paljon tehdään. Mystiset zombit sen sijaan saattavat hyvinkin mystisesti vain tietää aina, missä kohde on ja odottaa kärsivällisesti oven takana päättymättömästi. Biologisissa zombeissa on syytä pohtia niiden metaboliaa – mitä ne syövät, miten sitä sulattavat ja kuinka tehokasta energiaa siitä saavat, etenkin nopeiden zombien tapauksessa.

Eräs kirjoittamaton sääntö tuntuu olevan, että epäkuolleet eivät käy vessassa. Zombeissa voisi nimenomaan ajatella, että kaikki vain mätänee niissä ja niiden sisällä, mutta toisaalta etenkin rosoisissa zombeissa myös alleenlaskemisen voisi nähdä sopivana. Yleisesti hienostuneisuus, eli eleganssi ei kuulu zombeille. Eleganssissa ja älykkyydessä zombit ja vampyyrit ovat tyypillisesti vastakohtaisia (joskin on olemassa brutaalin villejä vampyyreitäkin). Vampyyrit ja ihmissudet paranevat. Zombit eivät, mutta toisaalta zombit eivät tyypillisesti edes huomaa vahingoittumistaan kuin vasta kaatuessaan jalan katkettua kokonaan alta. Vampyyrit ja ihmissudet taas ovat kykeneviä kokemaan kipua.

Tämä kirjoitus on tämän blogin aihepiirien reunamilta. Toivon tästä olevan apua tarinankertojille, jotka hakevat yleisesti inspiraatiota, tietoa zombeista, tai konsistenssia oman tarinansa zombeille. Tutkin mm. digitaalista tarinankerrontaa yleisesti ja lisäksi olen kiinnostunut yliluonnollisista mytologioista ja metafysiikoista. Olen erittäin kiinnostunut pohtimaan tällaisia asioita lisääkin, etenkin jos joku kysyy tai muuten kommentoi jotain keskustelua avaavaa tämän kirjoituksen kommenttiosioon.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s