Glyfejä odotellessa

Thinking zombieTekstin syöttö kosketusnäytöllisillä mobiililaitteilla on haastavaa. On tragikoomista, miten vahvasti tekstin syöttö edelleen perustuu Qwerty-näppäimistölle. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet Qwerty-näppäimistön tietokoneista ja se on systeemisuunnittelijoillekin tuttuudessaan helppo malli soveltaa. Näissä virtuaalinäppäimistöissä usein jopa näkyy evolutionaarisena jäänteenä pienet merkit F- ja J-näppäimissä. Nämä merkinnät liittyvät siihen, miten fyysisellä näppäimistöllä 10-sormijärjestelmän taitajan ei tarvitse katsoa näppäimistöä edes silloin kun hän asettaa sormensa näppäimistölle. 10-sormijärjstelmässä vasemman käden etusormi asetetaan näppäimelle F ja oikean käden etusormi näppäimelle J. Pieni kohouma näiden näppäimien pinnassa auttaa tämän tekemisessä ilman katsomista. Kosketusnäytön pinnassa näitä merkintöjä ei tunne, joten tätä hyötyä niistä ei ole. Ainoana hyötynä ne tuovat hitusen lisää tuttuutta virtuaalinäppäimistön ulkonäköön.

Kaikilla ei ehkä ole kultturihistoriallisessa muistissa aktiivisena se, että Applen iPad ei lähimainkaan ollut ensimmäinen markkinoille ilmestynyt tabletti. 90-luvulla teknologian saralla oli suuri hype etenkin Palm-yhtiön kehittämistä PDA-laitteista (Personal Digital Assistant). Palm tarjosi aikanaan myös virtuaalinäppäimistöä, mutta sen lisäksi myös glyfejä. Glyfi tarkoittaa kosketusnäytölle yhdellä vedolla piirrettyä venkuraa, joka vastaa kirjoitusmerkkiä. Palmpilot5000 eu Moni näistä on identtisiä alkuperäisen kirjainvastineen piirtämisen kanssa, kuten O- ja I-kirjaimien piirtäminen. Numero 0 pitää piirtää pyöräyttämällä toiseen suuntaan kuin kirjain O. Sen sijaan kirjain T muistaakseni piirrettiin glyfinä vedolla piirtoalueen yläosassa ensin oikealle ja sitten alas ja kirjain F muistaakseni ensin vedolla ylös ja sitten oikealle. En muista, miten E-kirjaimen glyfi meni. Glyfit siis pyrkivät olemaan helposti opittavissa, muistuttaen alkuperäisiä länsimaisia kirjaimia, mutta ollen kosketuspinnalle helposti tulkittavissa olevia eleitä, sekä kaiken lisäksi nopeampia kuin esimerkiksi juurikin alkuperäinen iso E-kirjain, joka vaatii normaalisti kynän nostamista 1-3 kertaa kirjaimen kirjoittamisen aikana, piirtotavasta riippuen.

Muitakin vaihtoehtoisia tekstinsyöttötapoja on. Yksi näistä perustuu eri suuntaisiin suoriin vetoihin ja ennakoivaan tekstinsyöttöön: Käyttäjä tekee ensin vedon yhteen kahdeksasta ilmansuunnasta, jonka pohjalta valikoituu ensimmäinen kirjain (tai siirtyminen 7 yleisintä aloituskirjainta harvinaisempiin kirjaimiin). Sen jälkeen nämä vetosuunnat eivät enää vastaa samoja kirjaimia, vaan todennäköisimpiä seuraavia kirjaimia. Näin kirjoittaminen onnistuu lähes yhdellä vedolla kirjainta kohti, joka on nopeampaa kuin glyfikirjoitus, koska glyfit sisältävät mutkia – on nopeampi piirtää suorahko viiva kuin kolmikulmio.

PDA-laitteiden ja Applen vuonna 2010 julkaiseman iPadin välillä oli hiljainen kausi, kun PDA-laitteet eivät löytäneet paikkaansa maailmassa. Osittain teknologia ei ollut vielä riittävän kehittynyttä ja osittain laitetta ei osattu myydä niin kuin Steve Jobs osasi. Teknologiapuolella merkittävä kehitysaskel oli kapasitiivisen lasin käyttöönotto. PDA-laitteissa kosketusnäytön toiminta perustui paineeseen. Näyttöä piti painaa – mieluiten laitteen mukana tulevalla tekstinsyöttötikulla, koska se oli välineenä tarkempi kuin mekaanisesti muutoin yhtä hyvin toimiva sormen kynsi. Painamisen vaativa voima teki laitteen käytöstä kömpelöhköä ja toisaalta näytön pinta kului ja naarmuuntui rasituksesta.Siksi kirjoittamiselle olikin varattu oma alueensa näytön alalaidassa. Applen iPadin kosketusnäyttö ei ole sen tarkempi, johtuen käytettävän sormen paksuudesta, mutta käyttö on elegantimpaa ja miellyttävämpää, kun laitteen pinnalle riittää hipaisu.

Nyt, syksyn 2016 aikana Apple ja Google ovat lanseeranneet rannekellolaitteilleen taas glyfikirjoituksen. Apple kutsuu sitä nimellä “scribbles” ja Google nimellä “handwriting” (käsiala, käsin kirjoittaminen). Google on tosin tässäkin taas kerran teknologisesti edistyneempi. Käsittääkseni Googlen Android-mobiililaitteisiin on jo pitkään saanut “glyfi-näppäimistön”, joka ei kuitenkaan ole saanut suurempaa suosiota. Lisäksi Google tarjoaa näiden kahden tekstinsyöttötavan välimallin, pyyhkäilynäppäimistön (swipe keyboard), jossa sormea ei nosteta kosketuspinnalta kesken sanan, vaan sillä piirretään koukero, joka kulkee järjestyksessä sanan kirjaimien päältä ja laite tunnistaa tästä koukerosta, mitä sanaa käyttäjä tarkoitti ja esittää todennäköisimmät vaihtoehdot valittavaksi, kuten Nokian vanha ennakoiva tekstinsyöttö ikään.

Kun Apple Iphone 7 julkaisutilaisuudessa mainittiin Apple-kellon tekstinsyöttömahdollisuus glyfeillä, se herätti yleisöstä spontaanit aplodit. Kuvittelen, että Steve Jobs olisi lanseerannut tämän uuden ominaisuuden vahvemmin. Yhtäältä on mahdollista, että glyfikirjoitus on liian vierasta ihmisten omaksua. Tosin menestyksekäs Apple on uurtanut omia uriaan ja tuonut etenkin tabletit ja älypuhelimet maailmaan. Henry Fordilta on sitaatti, että jos hän olisi kysynyt asiakkailtaan, mitä he haluavat, he olisivat vastanneet nopeampia hevosia. Nyt maailma liikkuu autoilla. Toisaalta voi olla, että glyfien tuominen maailmaan onnistuu paremmin hiljaa ja vaivihkaisesti ja se saattaa olla Applen strategia. Kuitenkin tuntuu, että Applelta on kuollut rohkeus Steve Jobsin myötä.

Glyfeihin liittyen Suomessa tapahtuvaa kehitystä on kaunokirjoituksen jättäminen pois koulujen opetusohjelmasta. Tämä on jossain määrin kulttuurillista liikettä, jossa ihmiset mukautuvat teknologiaan ja näppäimistöön, eikä toisin päin. Kaunokirjoituksen ajatuksena on, että kuten swipessä, kynää ei tarvitse nostaa paperista kuin sanojen välissä. Periaatteessa kaunokirjoitusta voisi käyttää kosketusnäytöllä. Näin itse asiassa viimeisimmissä PDA-laitteissa olikin. Kaunokirjoitus on kuitenkin tehotonta suhteessa näppäimistöön. Kun näppäimistöstä kirjaimen ‘f’ saa aikaan yhdellä painalluksella, kaunokirjoituksessa piirretään peräjälkeen kolme erisuuntaista silmukkaa. Palmien glyfeissä muistaakseni f-kirjaimessa oli kaksi vetoa. Järkevintä olisi irtautua molempien historioiden painolastista ja kehittää kokonaan uusi glyfi-merkistö tähän tarkoitukseen – joskin siinäkin tapauksessa helposti edettäisiin enemmän teknologian ehdoilla kuin ihmisen, ainakin jos glyfien kehittäjinä olisivat perinteiset teknologian kehittäjät.

Yksi ajatusmalli on, että puhe on ihmisille luonnollisempi vuorovaikutusmekanismi kuin lukeminen ja kirjoittaminen. Ensinnäkin oma uskoni puheohjaukseen on hyvin rajoitettu. Voin laatia julkisessa paikassa varsin turvallisesti luottamuksellista viestiä näppäilemällä tietokoneen näppäimistöä, tai lääppimällä mobiililaitteen pintaa, mutta on vaika kuvitella sanelua vastaavassa tilanteessa. On helpompi rajata sitä, kuka voi nähdä näppäimistön ja näytön, kuin rajata sitä, kuka voi kuulla puheen. Toisekseen, kirjoitusmerkit perustuvat näköaistiin – millaisia muotoja silmä on kehittynyt tehokkaimmin tunnistamaan – sekä millaisia muotoja käsi kykenee helpoiten tuottamaan. Se ei ole siis luonnontonta sen enempää kuin puhekaan ja itse asiassa nämä näön ominaisuudet lienevät vanhempaa perua kuin äänen käyttö viestintään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s