Kaikille meille mombieille

Modernin anglismin termi mombie tarkoittaa etenkin englanniksi kahta asiaa: 1. äitiä (mom-zombie), jonka ajatusmaailma on äärimmäisen rajoittunut äitiytensä ja lapsensa ympärille (siinä, missä zombien ajatusmaailma on äärimmäisen rajoittunut aivojen syömisen ympärille), sekä 2. henkilöä jonka kävelee uppoutuneena räpeltämään mobiili-laitetta (mobiili-zombie) (siinä, missä zombie kävelee uppoutuneena pyrkimään syödä lähimmät havaitsemansa aivot). [1] Yhteistä näille kolmelle on siis se, että normaalin ihmisen aistimasta todellisuudesta *ombie on tietoinen vain hyvin rajallisesta osasta ja rajallisissa määrin.

Myönnän täysin olevan itsekin usein sekä mombie (joka tästedes tarkoittaa tässä kirjoituksessa nimenomaan mobiili-zombieta, ei niinkään äiti-zombieta), että kirjanluku-zombie ja ajatuksissanikävelijä. (Unissakävelystä olen jo päässyt eroon.) Ladon nyt meille vinkkejä ja etiikkaa maailman parantamiseksi.

Thinking zombieEnsinnäkin tosiaan todettakoon, että meta-zombius ei ole mitenkään mobiililaitteiden ajan tuoma uusi ilmiö. Mobiililaitteitahan moititaan kaikesta siitä, mistä jo Sokrates aikoinaan moitti lukemista ja kirjoittamista ylipäänsä.[2] Kirjoittamisen ja kirjan jälkeen ovat seuranneet mm. televisio ja pelit moitteiden kohteena, ja nyt ehkä viimeisimpinä mobiililaitteet.

Itse olen ollut kirja-zombie jo kauan ennen kuin edes kännyköitä oli olemassa. Kun ihmisellä kerran on kaikkien muiden aistien lisäksi näköaistin ääreisnäkö jätettävissä ympäröivän maailman aistimiseen, miksi ihmeessä laskea kiehtova ja/tai tärkeä kirja tai muu teksti syrjään sillä välin kun kävelee yksinään tuttua ja tylsää matkaa paikasta A paikkaan B?

Ja jos en olisikaan kävellessäni uppoutuneena kirjaan, niin sitten normaalisti vähintääkin ajatuksiini. Kun teen haastavaa ajatustyötä, olen aina mieluiten jaloillani ja parhaimmillaan jopa nimenomaan kävelen – vähintäänkin huoneessa ympyrää, ellen sitten luonnon helmassa. Käsittääkseni on psykologiassa todettuakin, että ihminen ajattelee tehokkaimmin kävellessään, mutta tähän en lähde viittaamaan nyt, koska se vaatisi enemmän lähteiden etsimistä ja arviointia kuin mihin olen nyt valmis ja mitä näen tarpeelliseksi. Niin tai näin, en ole ainoa lajiani, joka kävelee puhuessaan, luennoidessaan tai ajatellessaan. Ainakin Aku Ankka -sarjakuvista on tuttu symboliikka, missä jotain asiaa miettinyt on kävellyt ympyrää niin kauan, että on kuluttanut lattiaan polviin asti syvän uran kulkureitilleen.

Älä tee tätä asiaa aina väärin – tee oikein

Kuten aiemmin jo todettu, meta-zombieilun lähtökohta on ääreisnäkö. Kirjan, lehden, tai laitteen on oltava sellainen, että sitä katsottaessa pystyy ääreisnäöllä havahtumaan lähestyvään kohteeseen. Joskus havahtumiseksi riittää kulkusuunnan korjaus (esimerkiksi kadun mutkassa), mutta usein pitää siirtyä hetkeksi tarkkailemaan tilannetta ja esimerkiksi osattava ohittaa sujuvasti vastaantulija siten, että tällekään ei synny aiheetonta hätäännystä tilanteesta, ennen paluuta zombie-moodiin. Zombieilu on parhaimmillaan tutuilla kulkureiteillä, jolloin iso osa esteistä on tuttuja ja niihin riittää reagointi pelkällä ääreisnäöllä, ilman tarvetta havahtua zombie-moodista.

Myös muut aistit ovat hyödynnettävissä. Jaloilla pystyy tunnustelemaan kävelypintaa tuntoaistilla. Hajuaisti voi kertoa kukkaistutuksista, grillikioskeista, ynnä muista. Etenkin oleellinen aisti on kuuloaisti.

Kuuloaistin kanssa erinomaisen hyödyllistä kaupungilla ovat piipittelevät jalankulkijoiden liikennevalot. Piipityksestä huomaa, koska on saapunut suojatien luokse ja josko se on vielä punainen, jolloin ei ole tarpeellista havahtua tietä ylittämään vielä. (Ks. alempana “muu liikenne”.) Ääreisnäköä ja kuuloaistia hyödyntämällä voi turvallisesti jäädä valoihin odottamaan, kunnes piipitys kertoo valojen vaihtuneen, jolloin zombie-tilasta on syytä havahtua ylittämään suojatietä.

Toisten huomiointi

Yleisesti mombieiden, kuten kaikkien ihmisten, on hyvä huomioida muut ihmiset. Mobiililaitteella ei kannata pelata peliä, jota ei voi laskea silmien edestä milloin tahansa. Etenkin jos törmää tuttavaan, on syytä antaa hänelle omaa huomiotaan sen verran, että vähintään tervehtii ja mielellään vaihtaa muutaman sanankin. Tilanteeseen toki vaikuttaa moni eri asia. Jopa oma mombieily saattaa olla kiireellistä, kuten esimerkiksi tekstiviestin lähettämistä jollekulle, joka pikaisesti tarvitsee jotain tietoa.

Toisten huomiointiin liittyy mobiili-zombiuden ja kirja-zombiuden lisäksi, ehkä jopa niitä vahvemminkin, omissa ajatuksissaan kulkeminen. Olen saanut kuulla kävelleeni kaupungilla kosketusetäisyydeltä ohi omista ystävistäni heitä huomaamatta. Olen myös itse ollut usein vastakkaisena osapuolena tällaisessa tilanteessa. Toistaiseksi en ole vielä kertaakaan törmännyt tapaukseen, jossa meta-zombie olisi pahastunut siihen, että hänet havahdutetaan huikkauksella, tai jopa ystävällisellä olkaan koskettamisella. Kovin pahaa mieltä ei ole siitäkään syntynyt, kun jälkikäteen ollaan meta-zombielle kerrottu tilanteesta, jossa ollaan jätetty havahduttamatta, joko koska tilanne tuli ja meni niin nopeasti, tai koska ei haluttu häiritä, vaikkapa omasta kiireestäkin johtuen.

Muu liikenne

Yhtenä periaatteenani on, että suojatietä ylittäessäni lasken mobiililaitteen (ja kirjan) alas ja keskityn ripeään ylittämiseen. Jopa liikennevalollisessa risteyksessä, vihreällä valolla suojatietä ylittäessä on hyvä tarkkailla tilannetta, koska 1) punainen valo ei ole fyysinen este autolle ajaa päälle ja 2) monissa tapauksissa kääntyville autoille palaa vihreä valo myös, vaikka ne ylittävätkin suojatien, jonka jalankulkijoille palaa vihreä valo.

Kun tähän ihan perusturvallisuuteen lisää vielä eettisyyttä, niin on syytä todeta, että koska autoilija ei saa käyttää mobiililaitetta liikenteessä ilman hands-free-laitetta, on kohteliasta jalankulkijankin olla keskittymättä puhelimeen liikennetilanteessa, jossa kohtaa autoja. Erityisen nolo tilanne mombie-kansalle on, jos käynnykkää räpläävä autoilija epähuomiossaan ajaa kännykkää räpläävän jalankulkijan päälle.

Turvallisuudesta pois siirryttäessä puhtaampaan etiikkaan ja kohteliaisuuteen, todettakoon että mombie kävelee yleensä hitaammin kuin tavallinen jalankulkija. Näin on ainakin omalla kohdallani. Niinpä on kohteliasta autoilijoita kohtaan, että suojatietä ylittäessään vaihtaa mombieilusta ripeämpään kävelymoodiin.

Tulevaisuutta ajatellen

Meta-zombeilu ei ole kovinkaan uutta. Se sitoutuu tietoisuuden käsitteeseen. Aikaisimpia muotoja meta-zombeilusta on ollut metsästys, jossa metsästäjän huomio sitoutuu saaliiseen ja iso osa muun maailman tiedostamisesta katoaa. Eläimilläkään ei ole koko ympäristö aina havainnointipiirissä, kuten juuri viralisoitunut Rajavartiolaitoksen video karhusta osoittaa.[3] Muuten saalistus ei olisikaan juuri mahdollista. Sittemmin omissa ajatuksissaan kulkeminen, lukeminen ja mobiilikommunikointi ovat vain laajentaneet kirjoa.

Tulevaisuudessa tätä ilmiötä lupaa lajentaa Microsoftin Hololens, tai vastaava teknologia. Google jo keskeytti Glass-teknologian kehittämisen, mutta lähti takaisin mukaan, kun Microsoft alkoi markkinoida omaa tuotekehitystään saralla. Todellisuus ehostuu ja hämärtyy yhtä aikaa.

[1] Urban Dictionary: Mombie definition, http://www.urbandictionary.com/define.php?term=mombie, viitattu 22.6.2016.

[2] Phaedrus 274e–275b

[3] https://twitter.com/KainuunRaja/status/743048227923038208

One thought on “Kaikille meille mombieille

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s