Nenä-taivutukset

Thinking zombieYksi hauska ilmiö, etenkin Facebookissa on nenä-taivuttelu. Maailman valtakieli ei meidän aikanamme ole latina, vaan englanti. Internet 2.0:n, ja erityisesti juuri sosiaalisen median ja vielä nimenomaan Facebookin kautta nykyisin maailman kielen kanssa kasvotusten eivät enää joudu vain pieni kosmopoliitti, vaan melkein koko kansa. Kielet kohtaavat, ja etenkin koulu-englanti saa netin kautta laajalti harjoitusta, tai siihen törmää tavalla tai toisella päivittäin. Continue reading “Nenä-taivutukset”

Bread and circuses

Thinking zombieErkki Tuomioja asked and wondered in his blog: “What is happening to Finland?” (The entry is first in Finnish and after that in English.) He finds that “it has long been the case that irrespective of the original subject by around the twentieth comment the “discussion” will have degenerated to insane and often racist slander and libel, without any connection to the original subject.”

In general this is compatible with my proposition that people do not understand the actual forum of social media. They feel like they are just rambling in their own livingroom alone of among people they know full well. They do not see the consequences or their own responsibility of their actions in social media. Lot of the hate speech would seem to be from people who actually find themselves so small and insignificant that their actions bear no remark or they are little people trying to rally the heroes of “good” to come find and save them from the world that is too big and complex for them to completely understand and therefore evil. Continue reading “Bread and circuses”

Miten pärjätä organisaationa sosiaalisessa mediassa

Thinking zombieSosiaalinen media todellakin on sosiaalinen ja se sisältää vaatimuksen sosiaalisuudelle ja sosiaalisille taidoille.

Ei voi antaa yksinkertaisia sääntöjä sosiaalisessa mediassa toimimiseen. Yksi hankalimmista kysymyksistä, joita minulle on avunpyyntönä esitetty, on ollut seuraavanlainen. Alicella oli (ilman sosiaalista mediaakin) ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Bobin kanssa, jossa hän koki tulevansa aina alistetuksi ja huijatuksi. Hän kysyi minulta, että kun hänen nähdäkseen Bobin kaikki pyynnöt hänelle kääntyivät hänen nähdäkseen nöyryytyksiksi, pitäisikö hänen kieltäytyä kaikesta, mitä Bob ehdottaa. Tämä kysymys oli hankala vastata. Selkeästi Alice halusi olla Bobin kanssa tekemisissä, koska ehdotukset ja niihin vastaamiset ovat kanssakäyntiä. Jos Alice suostuisi aina kaikkeen, mitä Bob ehdottaa, Alice tässä ongelmallisessa suhteessa varmasti joutuisi nöyryytetyksi. Jos hän taas aina kieltäytyisi kaikesta, hän nöyryyttäisi itseään, minkä lisäksi Bobilla olisi mahdollisuus kääntää tämä tilanne omaksi “edukseen”, osoittamalla sitä muille ihmisille. Kuten muistan eräästä “Murphyn laki”-nimisestä kirjasta lukeneeni: “Voittaa ei voi. Tasoihin ei voi päästä. Eikä peliä voi jättää edes kesken.” Continue reading “Miten pärjätä organisaationa sosiaalisessa mediassa”