Kuka vahtii periskoopilla vahtijoita?

Thinking zombieUusimman hotin joukossa sosiaalisen median palveluissa on Periscope. Twitterin keväällä 2015 aloittama uusi palvelu mahdollistaa oman kännykän sijaintitiedon, kameran ja mikrofonin syötteen lähettämisen helposti. Se on tällä hetkellä saatavilla iOS:lle ja Androidille.

Palvelun yksi oleellinen näkymä maailman kartta, jossa aktiiviset lähetykset näkyvät punaisina palloina. Palloa klikkaamalla pääsee kiinni toisen ihmisen kännykän kameraan ja mikrofoniin. Palvelun motto kehoittaa tutkimaan maailmaa muiden ihmisten silmin.

Palvelu tuntuukin olevan omiaan muihin ihmisiin perehtymiseen. Kun kuva ja ääni ovat periaatteessa reaaliaikaiset ja lähtöisin yhden ihmisen kädessään pitämästä puhelimesta, seuraamisen kokemus on varsin intiimi. Kauniina palveluna ihmiskunnalle Periscope voisi auttaa nurkkakuntaisia ihmisiä näkemään, millaista elämä maailman kauemmissa kolkissa oikeastaan onkaan. Facebookissa ja Youtubessa materiaali on paljon pidemmälle tuotettu. Videot ovat lähinnä historiaa ja usein editoituja. Tekstit ovat mietittyjä ennen kuin ne on julkaistu. Kun lähetys on kuvaa ja ääntä tässä ja nyt, se on paljon todellisempaa.

Pääosin, kun mediasta etsii tietoa elämästä ulkomailla, saa nähtäväkseen erikoistapahtumia ja kohua – usein jopa konflikteja. Periscope on tässä suhteessa objektiivisempi siten, että se ei kohdistu ainakaan nykyisellään mihinkään kohuun. Epäselvää on, että miten lähettäjät sitten valikoituvat – millainen bias Periscopen lähetyksiin kohdistuu, vai onko sen otos oikeasti täysin objektiivinen? Ainakin lähettäjällä pitää olla pääsy älypuhelimeen ja riittävän hyvään nettiyhteyteen. Pääsisikö parempaan objektiivisuuteen lähtemällä itse paikalle? Se voi olla mm. fyysisesti ja taloudellisesti vaikeaa ja lisäksi oma läsnäolo vaikuttaa aina tilanteeseen – ehkä periscopen kautta oman läsnäolon vaikutus on vähäisempi. Ihmiset suhtautuvat vain ystävänsä kameran käyttöön, mikä voi olla vähäisempää kuin fyysisesti läsnäolevaan vieraaseen henkilöön suhtautuminen.

Olen katsonut ihmisten lähetyksiä laajalti eri puolilta maailmaa. Stereotyyppisintä on ollut autossa soiva musiikki lähi-idässä ja Intiassa. Aseita en ole nähnyt, ja väkivaltaakin vain opiskelijamiesten naisiin kohdistamaa kiellosta-huolimatta-kuvaamishäiriköintiä. Sikailevinta elämää olen nähnyt, vähän ehkä yllättäen, kanadalaiselta keski-ikäiseltä mieheltä, joka pikkutunneilla, humalaspäissään lähetti kuvaa kodistaan ja itsestään ilman paitaa. Edes se yksi Afrikan keskialueelta (Nigeria) lähettänyt mies ei vaikuttanut ihmiseltä, jota en tahtoisi naapurikseni. Afrikka on yleisesti Etelä-Afrikkaa lukuunottamatta täysin vailla lähetyksiä.

Kun perehdyn vastakkaiseen palvelun käyttötilanteeseen ja kytken oman kännykkäni lähettämään, mieleeni tulee Lumikin pahan äitipuolen taikapeili. Näen kännykässä omat kasvoni ja kun juttelen sille, näytölle ilmaantuilee tekstikommentteja. Moni kommenteista ilmaisee kiinnostusta minuun ja elämääni kysymysten muodossa ja moni esittää kehuja. “Ken on maailmassa kaunehin.” No, ehken tosiaankaan minä, minkä moiseen suoraan kysymykseen raadollinen ja puolianonyymi yleisö varmasti vastaisi.

Kommunikaatio Periscopella on toispuolista. Yksi ihminen lähettää ja seuraajilla on rajoitettu mahdollisuus kommentoida tekstillä ja sydämillä. Tasapuolisempia palveluita ovat jutusteluruletit, joissa käyttäjille arvotaan satunnainen pari ja nämä kaksi kytketään videopuheluun keskenään. Jos kaveri ei miellytä, voi nappia painamalla arpoa itselleen uuden. Kun riittävän kivan tuntuiset ihmiset kohtaavat, videokeskustelu alkaa tasapuolisena. Molemmat näkevät toisensa reaaliajassa ja kuulevat toistensa äänen. Molemmilla on yhtäläiset modaliteetit kommunikoida toistensa kanssa.

Tuntuu tavallaan oudolta, että joku juttelee puhelimelleen ja sen kameralle, ilman että näkee sieltä vastapuolen kuvaa ja kuulee ääntä. Paljonko vaatii yksinäisyyttä ja tyydyttymätöntä huomionkipeyttä, että niille riittää katsojamääränumero oman kännykän näytön kulmassa ja piskuiset tekstikommentit? Mutta pelitutkijat tietävät ansiomerkkien arvon, jonka sarkasmilla Lapinlahden linnut sketsissä työmiehen mitalista (https://www.youtube.com/watch?v=phatykg0LcE) myös huomioivat: Kun oman lähetyksen katsojamäärä ensin heilahtelee yhden ja viiden välillä, mutta sitten alkaa kasvaa kaksinumeroiseksi, siinä kokee itsensä huomatuksi.

Periscopesta tulee myös mieleen hiljaisina katselija-aikoina lähetettävät TV-chatit. Periscope tuntuu olevan kauan puuttunut lenkki perinteisen monopolilähetystoiminnan ja modernin kansalaismedian välillä. Vanhan median ytimessä ovat Kymmenen uutiset ja Linnanjuhlien lähetys. Modernin median ytimessä on ehkä kaikkein hallitsemattomimpana Twitter. Perinteinen media on luonut TV-chatit, joihin katsojat voivat lähettää tekstiviestejä, jotka moderaattori valikoi ja joista joihinkin juontaja reagoi. Facebookissa ihmiset luovat fanisivuja televisiosarjoille ja tuotantoyhtiöt luovat virallisia sivuja, joihin ihmiset voivat tulla tuottamaan sisältöä. Siihen keskelle osuu Periscope, jonne jokainen voi perustaa oman kanavansa. Muut voivat alkaa seuraamaan tällaista kanavaa, jotta saa ilmoituksen, kun oma suosikki Periscope-TV-chat-juontaja on taas linjoilla ja kun sitä voi pyytää: “näytä tissit!”

Nimittäin tuotahan Periscopessa tapahtuu. Omalla Twitter-tilillä esiintyminen ei estä lähettämästä törkeyksiä ihmisten lähetyskommenteiksi. Etenkin nuorille naisille. Onkin kiintoisaa nähdä, mitä kohua Periscopessa syntyy, sikäli kuin se ei floppaa alkuunsa. Palvelussa jokaisella on oma identiteettinsä, mutta se perustuu kuitenkin vain Twitter-tileille, joten on mahdollista tuottaa hurjaa materiaalia väkivallasta tai muusta reaaliajassa palvelun kautta. Lisäksi, kun aiemmin jo ihmettelin, millainen ihminen alkaa lähettämään omaa kuvaansa ja ääntään tällaiseen palveluun, niin helposti voisi olettaa, että yksinäinen ja huomiota kaipaava nuori – nämä attribuutit löytyvät myös, kun kysytään millainen on hyväksikäytölle altis lapsi. Toki tätä riskiä vähentää se, että poistetuistakin lähetyksistä  saa edelleen esille, kuka lähetystä aikanaan seurasi. Jälkiä jää seurattavaksi, jos jotain tapahtuu.

Urhoollisempaa kohua Periscopen saattaa olla mahdollista saavuttaa, jos sen kautta leviää videosyötettä onnettomuuspaikoista. Tässä emopalvelu Twitter on onnistunut muutaman kerran kunnostautumaan.

Periscopessa käyttäjä lähettää siis palveluun reaaliajassa sijaintitietonsa (vapaaehtoista), videokuvaa ja ääntä. George Orwelliin rakastuneet innostuvat tässä vaiheessa heti kauhistumaan. Lähetykset tallentuvat palveluun uusintakatseluita varten, jolloin käyttäjän profiilista voi käydä katsomassa menneitäkin lähetyksiä, ellei käyttäjä ole poistanut niitä, mikä lähetyksen lopussa on varsin helppoa ja näin yleensä tehdäänkin. Eri asia sitten, jääkö järjestelmään itseensä tuosta “poistamisesta” huolimatta taltio lähetyksestä ja sisältääkö se mitä kaikkea muuta tietoa.

Mielenkiinnolla seuraan, mitä tälle palvelulle tulevaisuudessa tapahtuu. Mielenkiinnolla seuraan myös lajitoverieni elämää tämän palvelun kautta ympäri maailmaa ja välillä näytän omaakin elämääni.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s