Napin painalluksesta

Thinking zombieTässä taannoin törmäsin mainintaan sähköpostissa, miten eräässä weppisovelluksessa kehittäjät aikoivat muuttaa lomakkeessa linkkejä nappuloiksi. Kyseessä on varsin tyypillinen sovellus, joka taltioi dokumentteja ja auttaa niiden päivittämisessä automatisoiduin toiminnoin. Lomakkeessa olevia tekstejä voi muuttaa klikkaamalla nappeja ja linkkejä. Itse järjestelmälle ei ole varsinaisesti väliä kumpi on kyseessä – linkki vai nappi, mutta käyttäjälle tällä on merkityksellinen ero: Sininen alleviivattu teksti tarkoittaa linkkiä, jota klikkaamalla saa lisää tietoa, tai pääsee toiselle alueelle. Nappia klikkaamalla tehdään muutoksia.

Miksi näin? Fyysistä käyttöliittymää ajatellen kyseessä on molemmissa tapauksissa vain aktiivinen alue, jota klikataan hiirellä, tai tökätään kosketusnäytöllä. Kun weppilomakkeessa painaa hiiren napin pohjaan nappulan päällä, mutta huomaakin olevansa painamassa väärää nappia, voi painaluksen peruuttaa siirtämällä hiiren osoittimen pois napin päältä ennen hiiren napin nostamista ylös. Nappi toimii vain painalluksella – pohjaan ja ylös. Samoin on asianlaita myös linkkien kanssa. Itse asiassa weppisivujen napit ovat tässä asiassa paljon lähempänä hyperlinkkejä kuin fyysisiä, perinteisiä nappeja. Napin painallusta ei normaalisti pysty enää keskeyttämään, kun sen on painanut alas.

Bill DeRoucheyn mukaan ensimmäinen painonappi rakennettiin taskulamppuun vuonna 1898. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun operoiva liike oli luonteeltaan selkeästi irrallinen sen vaikutuksesta. Ennen painonappia käyttöliittymät rakentuivat pitkälti erilaisista vivuista, jotka erilaisten mekanismien kautta vahvistivat ja sovittivat vivun liikkeen isommaksi, mutta vastaavaksi liikkeeksi. Napin painallus, eli alas painaminen ja irroitus on nostanut käyttöliittymän ylemmälle abstraktiotasolle. Vielä vanhemmissa hisseissä ohjaaja väänsi vipua yhteen suuntaan, saadakseen hissikorin liikkeelle ylöspäin; toiseen suuntaan saadakseen sen liikkeelle alaspäin; ja taas keskelle saadakseen sen pysähtymään. Nykyisin hississä painalletaan kerroksen nappulaa ja hissi alkaa operoida automaattisesti, lähtien joko ylös- tai alaspäin, riippuen siitä, missä kerroksessa lähdettäessä ollaan suhteessa haluttuun kerrokseen ja hissi pysähtyy automaattisesti saavuttuaan oikeaan kerrokseen. Hissin käyttäjän käden liike on kuitenkin aina sama – nappi alas ja nappi ylös.

Ihmiset ovat oppineet yhdistämään nappien painelun koneiden operointiin. Vuonna 1962 William Hannan ja Joseph Barberan luomassa Jetsons-animaatiosarjassa avaruusasutuksen aikaa elävän perheen isän vaativa työtehtävä koostui napin painamisesta toimistolla. Nappia painalluksesta tulevaisuuden koneet tekivät mitä vain.

Tietokonenäppäimistö on tällä erää fyysisen napin kulminaatio. Tietokoneita ohjataan näppäimistöllä – paitsi silloin kun niitä ohjataan hiirellä, tai kosketuksella, jotka ovat ihmisille napin painamista luonnollisempi tapa kanssakäyntiin. Käyttöliittymäteknologia on edennyt ottamalla siis askelia taaksepäin ihmisen kehityksessä. Koneet ovat inhimillistyneet. Kuitenkin, napinpainalluksen metafora on niin vahva käytäntö – meemi, että se seuraa vielä mukana. Kun alunperin napinpainallus abstraktoi komennon irti operaatiosta, niin nyt nappi ollaan itse abstraktoitu osaksi ei-mekaanista käyttöliittymää. Osa näyttöaluetta esitellään nappina, jota voidaan symbolisesti painaa. Vaikka näyttö on litteä, ymmärrämme ikonista kuvakieltä, joka varjostusefektillä vihjaa meille, että tässä kohdassa on nyt painonappula. Ja nappia me osaamme painaa.

Florian Block vierailuluennollaan Turun yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksella vuonna 2014 totesi, että kosketusnäyttöjen perusoperaation ei tulisi olla kosketus/tökkääminen/painallus, vaan liu’utus. Pelkkä kosketus on liian abstrakti tulkittavaksi, etenkin kun kosketusnäytöt eivät edes mittaa todellista painallusvoimaa. Kosketuksia tapahtuu vahingossa. Olen itse todennut hankalaksi syöttää pääsykoodia yksikätisesti älypuhelimeeni, sillä kurkottaessani peukalollani näytön toiselle laidalle, osa peukaloni tyvestä koskettaa helposti vahingossa toista laitaa ja puhelin tulkitsee tämän painallukseksi. Sen sijaan liu’utus on helpommin tunnistettavissa tarkoitukselliseksi operaatioksi ja etenkin vahinkokosketuksia ei helpolla tule tulkituksi väärin tarkoituksen mukaiseksi liu’utukseksi.

Olemme oppineet ymmärtämään painonapit ja tulleet hyvin kirjoitustaitoisiksi näppäimistön kanssa. Haaveilen ajasta, jolloin osaamme vastaavalla tavalla käyttää glyyfejä. Sen sijaan, että yrittäisimme osua piskuisiin näppäinten kuviin älypuhelimen näytöllä, osaisimme kirjoittaa kirjaimen L vedolla ylhäältä alas ja sitten vasemmalta oikealle, kirjaimen E vedolla oikealta vasemmalle ja sitten alas, sekä nollan pyöräytyksenä vastapäivään ja O-kirjaimen pyöräytyksenä myötäpäivään – kuten Palmin 90-luvulla myymissä PDA-laitteissa kirjoitettiin. Vastaavia tekstinsyöttötapoja on muitakin, jopa tehokkaampia. Kysymys on, pystymmekö oppimaan tällaisen abstraktioaskeleen taas ylöspäin. Näppäimistö on toki intuitiivisempi, sillä jokaisen näppäimen päällä lukee, mikä merkki sitä painamalla kirjautuu. Glyyfit pitäisi oppia, kuten opimme peruskoulussa lukemaan ja kirjoittamaan. Ja niistä pitäisi olla vähintään yhtä yhtenäinen standardi, ettei kynnys eri laitteiden käyttämiselle olisi yhtä korkea kuin vieraan kielen opiskelulle.

Ehkä todennäköisempi polku eteenpäin on DeRoucheyn ennustama haptisten kosketusnäyttöjen yleistyminen. Tässä visiossa kosketusnäyttö ei ole pelkkä tunnoton lasipinta, vaan pystymme koskettamalla sitä aistimaan digitaalisten painonappien sijainnit ja muita muotoja.

Lähteet

Bill DeRouchey, “History of the Button”, 2010, http://www.slideshare.net/billder/history-of-the-button-at-sxsw

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s