Paljon melua kirahveista

Richard Dawkins esitteli kirjassaan Geenin itsekkyys (vuonna 1976) konseptin “meemi“. Sittemmin meemi on etenkin sosiaalisessa mediassa saanut oman populaarikulttuurin merkityksensä. Se tarkoittaa nyt pientä leikkiä, jonka säännöt pitää omalla kohdalla toteuttaa ja sitten kertoa leikin säännöt eteenpäin. Tällaiset meemit ovat erityisen suosittuja Facebookissa. Yksi tyypillinen meemi on sellainen, jossa pitää omalla Facebook etusivulla olevasta ystävälistasta poimia viisi ensimmäistä ja sitten täydentää näiden nimet esimerkiksi oman zombiemaailmanlopun selviytymisjoukkueen jäseniksi. Ensimmäinen näistä huolehtii vaikkapa ruokatarvikkeista, toinen on taistelija, kolmas lääkitsijä, jne. Kun tämän listan on luonut, koetaan huvittavaksi alkaa kommenteissa keskustella muodostuneen ryhmän kyvykkyydestä.

Voisi ajatella, että nämä meemit ovat sellaisenaan yksi meemi (ja tässä vaiheessa oltaisiin jo hieman lähempänä Dawkinsin alkuperäistä meemikäsitettä). Tällä tasolla on nähtävissä, että tällä ylätason meemillä on muitakin piirteitä kuin itse leikki, sen levitys ja keskustelu. Näitä usein nimittäin seuraa mahdollisesti jopa agressiivinen metakeskustelu. Esimerkiksi otan taannoisen kirahvi-meemin, joka meni agressiivisessa metakeskustelussa toistaiseksi äärimmäisyyteen.

Kirahvi-meemissä leikin jujuna oli kompakysymys, johon piti yrittää vastata eräälle henkilölle yksityisviestinä. Tämä henkilö sitten kertoi, oliko vastaus oikea vai väärä. Jos vastaus oli väärä, meemiin osallistujan tuli vaihtaa profiilikuvakseen hauska kirahvikuva. En itse leikkiin ollut kiinnostunut osallistumaan, joten en nyt ole varma, pitikö kuva ladata nimenomaisesti vielä tämän henkilön nimeämästä weppiosoitteesta.

Meemin oltua jonkin aikaa käynnissä, alkoi kiertää huijausviesti, joka väitti olevansa F-Securen varoitus siitä, että nämä kirahvikuvat ja niiden laittaminen profiilikuvaksi voivat vahingoittaa käyttäjien tietokoneita, tai ovat jonkin muun laisia vahingollisia objekteja. F-Securen taholta tuli vähän myöhemmin todellinen varoitus siitä, että kyseessä on huijausviesti. Luultavinta on, että joku ärtyi niin paljon tästä kirahvimeemistä, että hyökkäsi tällä tavalla meemiin osallistujia vastaan. Naiivimmin voi olettaa, että joku teki tämän huijauksen vain pilailumielessä, mutta silloinkin kyseessä on agressiivinen pilailu, verrattavissa “tulipalo”-huuteluun nukkuvan hotellin käytävillä ja palohälyttimen laukaisuun.

Nähdäkseni tämäkin agressio perustuu solipsistiseen narsismiin. (Sikäli kuin ei-psykologina nämä käsitteet ymmärrän.) Ihmiset provosoituvat toisten tekemisistä. Jostain syystä joku ei voi sietää sitä, että toinen vaihtaa profiilikuvansa kirahviksi. Se voi johtua siitä, että henkilö nojaa itsevarmuutensa sääntöjen noudattamiseen ja tämä toiminta rikkoo hänen säännöksi käsittämäänsä, että profiilikuvan pitää esittää käyttäjää itseään. Se voi johtua siitä, että henkilöllä on huono nimimuisti ja häntä ahdistaa, kun ei enää tunnista profiilikuvasta, kuka mitäkin Facebookissa päivittää, kun ihmiset ovat kirahveja. Yksi mahdollinen syy on siinä, että henkilö pelkää yhteiskuntakäsityksensä tiukoista normeista poikkeamista ja kadehtii niitä, jotka uskaltavat rikkoa tällaisia sääntöjä osallistumalla “lapsellisiin leikkeihin”. Vielä yksi vaihtoehto on, että henkilö tuomitsee nämä meemit “liian tyhmiksi” ja haluaa sanktioida niihin osallistujia. Joka tapauksessa meemiä ei nähdä harmittomana asiana, jota muut tekevät, vaan jonkinlaisena henkilökohtaisena loukkauksena. “Kaikille teille zombeille – mitä tahansa teettekin, se liittyy minuun.”

Agressiivisen pilailun tapauksessa henkilö ei taas huomaa käytöksensä olevan kohdistetun agressiivista. Siinä missä ihmiset vaihtavat profiilikuviaan kirahveiksi yhdessä huvitellakseen, agressiivinen pilailija kohdistää näihin ihmisiin uhkauksen – tietoturvallisuutesi on vaarassa! Voidaan sanoa, että kirahvimeemeilijät eivät ota huomioon edellisessä kappaleessa mainittuja nimimuistiongelmaisia, mutta ei voida väittää, että he olisivat vaihtaneet profiilikuvansa näiden ihmisten vuoksi. Agressiivinen pilailija ei ota huomioon kirahvimeemeilijöiden näkökulmaa ja kohdistaa toimintansa juuri heihin. “Kaikille teille zombeille – ette ole oikeasti olemassa siten, että teitä pitäisi huomioida.”

Tässäkin näen siis kyseessä olevan ongelman, jossa ihmiset eivät koe toistensa läsnäoloa verkossa. Luultavasti pakko käyttää omaa nimeään hillitsee ihmisiä jossain määrin näissä kohdistetuissa hyökkäyksissä. Tieto siitä, että hyökkäys näkyy omissa nimissä tuo tilanteeseen omaa henkilökohtaista läsnäoloa etäisen pelin pelaamisen tunteen sijaan. Kuitenkin tämä ilmiö on varsin vahvana Facebookissa, jossa valtaosa ihmisistä esiintyy omalla nimellään. Täsmällisempi kohde tässä ongelmassa olisi saada ihmiset kohtaamaan toiset käyttäjät paremmin ihmisinä. Facebookilla ei tähän kuitenkaan ole tarvetta, sillä heidän bisneksensä ei ole ihmisten läsnäolon tunteen vahvistus, vaan ihmisten pitäminen palvelussa mainonnan kohteina. Luultavasti etäisyys muihin ihmisiin on jopa palvelun houkuttava ominaisuus, niin kauan kuin yksinäisyyden tunne ei pääse yllättämään. Muiden ihmisten kohtaaminen on helposti pelottavaa, vaatiessaan omienkin tunteidensa hallitsemista, hyväksymistä ja kompromisseja.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s