Mobiili virtuaalimaailma

Olin taannoin aktiivinen Second Lifen käyttäjä. Löysin sieltä omat yhteisöni, joissa viihdyin. Sittemmin ajankäyttöni ja mielenkiinnon kohteeni ovat muuttuneet. Nyt kun käyn Second Lifessä satunnaisesti, löydän sieltä toki vanhoja tuttuja ja satunnaisia nyyppiäkin vanhoissa yhteisöissä, mutta entistä enemmän totean tämän virtuaalisen maailman autiouden. Sähköpostiin tulee edelleen ilmoituksia Suomi-yhteisön bileistä ja muusta. Ilmeisesti maailma siis kyllä elää vielä. Se ei oikeastaan liene juuri muuttunut tältä osin viiden vuoden takaisesta. Se vain edelleen palvelee parhaiten tyhjyyden keskellä riittävän itseriittoisia yhteisöjä, jotka ovat etäällä toisistaan kuin tähdet avaruudessa.

On mielenkiintoista kulkea ympäri Second Lifen haamumaailmaa. Kun silmänkantamattomiin ympärillä on pääosin autoita hienoja rakennelmia, sitä odottaa kuulevansa horisontista langolieerien narskutusta. Ihmisiä on työlästä löytää.

En usko, että Second Lifeä ylläpitävä Linden Labs on parhaan mahdollisen menestyksen tiellä keskittyessään yksinomaan parantamaan keskitetyn virtuaalimaailman tarkkuutta. Käyttäjämäärää ei saa kasvatettua kasvattamalla järjestelmää koko ajan vaatimaan ajantasaista huipputason tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Second Life on sisäpiirin juttu. Lähtökynnys on korkea, enkä usko sitä voitavan tehokkaasti madaltaa realismin tasoa ja ominaisuuksia lisäämällä.

Uskoisin sosiaalisen median kentältä löytyvän tilausta mobiilille, hajautetulle virtuaalimaailmalle. Tällaisen virtuaalisen maailman pitäisi olla tavoitettavissa iPhonella, Lumialla ja muilla mobiililaitteilla. Lisäksi virtuaalimaailman tulisi ehkä jopa sijaita tällaisissa mobiililaitteissa, tai sitten pilvipalvelussa. Teknologia ja sen tehokkuus toki ajan myötä kasvaa, mutta tällä hetkellä voitaisiin ottaa harppaus alas päin ja suhteuttaa tehon tarve mobiililaitetasolle. Tämä mahdollistaisi virtuaalimaailman käyttäjäkunnan laajentamisen myös siihen massaan, jonka kotitietokoneiden tehot ja nettiyhteys vastaavat ennemmin älypuhelinta kuin huipputason pelitietokonetta. Virtuaalimaailman ei tarvitse olla fotorealistinen ja täydellisyyttä tavoitteleva. Sen on oltava saavutettava ja hieman kömpelömpikin ulkonäkö kelpaa. Habbo Hotelli ei ylvästele huippugrafiikalla, eivätkä normaalit sosiaalisen median palvelutkaan. Käytettävyys, agenssi ja kokemuksellisuus syntyvät kevyemminkin. Jos ajatellaan rinnakkaisena mediana esimerkiksi weppisivuja, ne ovat tulevaisuudessa varmasti nykyistä elokuvamaisempia ympäristöjä – elleivät sitten virtuaalimaailmoja, mutta tällä hetkellä teknologia on matalampaa.

Joskus kauan sitten minulla oli weppisivu Geocities-palvelussa, jossa omalla sivullani oli katuosoite ja naapureita. Omassa pilvipalvelussani sijaitseva virtuaalitonttini voisi sijaita kavereideni virtuaalitonttien naapurissa. Mieluiten heksakartalla, jotta naapureita voisi olla kuusi. Virtuaalimaailmassa minulla voisi olla naapurit Aliisa, Bob, Carol, Daniel, Eija ja Frank, joista kenenkään ei tarvitsisi olla suoraan toistensa naapureita. Virtuaalimaailmassa ei ole kaikkia fyysisen maailman rajoitteita. Heksakartalla voisi kiertää “kolmen heksan kulmausta” ja joka heksarajan ylityksellä saapua aina uuteen heksaan. Fyysisessä maailmassahan tämä onnistuu huonosti, parhaimmillaan ehkä kierreportaita kulkiessa.

Jos oletetaan, että jokaisella olisi virtuaalimaailmassa oma tontti ja keskivertokäyttäjä viettäisi maailmassa keskimäärin neljä tuntia vuorokaudessa joka päivä, se tarkoittaa sitä, että 80% maailmasta olisi koko ajan tyhjillään tai “nukkumassa”. Vaikka Second Lifessä kaikilla ei olekaan omaa tonttia, oma näppituntumani on, että tuo 80% on pätevä arvio. Vapaus valita naapurinsa ei poista sitä ominaisuutta, että valtaosa virtuaalimaailmasta on tyhjillään.  Oma naapurusto kuitenkin parantaisi helposti sitä, että naapurit olisivat paikalla samoihin aikoihin kuin itsekin. Lisäksi mobiililiittymä tekisi virtuaalimaailmasta kaikkiallisemman ja sitä kautta luultavasti lisäisi läsnäoloa. Nykyisellään tuntemissani virtuaalimaailmoissa niiden kehittäjäorganisaatiot omistavat koko maailman ja vuokraavat sieltä vapaita tontteja, missä päin maailmaa niitä sattuukaan olemaan. Mahdollinen naapurustoni on turhan rajattu. Lisäksi palvelimet ovat keskitetty yleensä ulkomaille. Kun kanssakäyn naapurissa asuvan ystäväni kanssa virtuaalimaailmassa, kaikki verkkoliikenne käy Yhdysvaltojen kautta. Miksi ei riitä tietokantapalvelujen sijainti eurooppalaisessa pilvipalvelussa ja valtaosa verkkoliikenteestä suoraan kännykästäni naapurin kännykkään?

Toivoisin näkeväni virtuaalimaailmojen ja sosiaalisen median välisen sauman kuroutuvan pois ja pääseväni tekemään tutkimusta tuolla rajalla sijaitsevassa palvelussa.

One thought on “Mobiili virtuaalimaailma

  1. I hope I understood correctly, at least, the gist of what you wrote. This is, of course, an interesting topic to me, as you introduced me to Second Life! My experience of and views about this topic, however, appear to differ from yours. I believe Second Life (SL) is developing positively and usage will increase (see end, for list of links pertaining to SL usage).

    People come and go as in every community, but I have found that there are a core of people who are consistently in SL whenever I am ‘inworld’ and always new and interesting people with whom to interact. One of the nice things about SL is that having friends living in America, Europe and Australia means that friends are inworld whatever time of day I log in.

    For example: The Vortex ( http://secondlife.com/destination/the-vortex-club ) has a very long history (7 years?) and the main contributors such as Gemini Enfield ( http://www.dj.geminienfield.co.uk/ ) continue to be inworld on an almost daily basis. They are also starting to merge Real Life (RL) with SL: with Gemini streaming his DJ sets in SL live in RL, with increasing numbers of non-SL listeners.

    Loki Eliot is perhaps one of SL’s finest artisans ( http://www.lokieliot.com/blog/ : interesting that he is mulling over similar issues to the ones you address ). Loki is able to make an RL living from his selling his SL created work ( https://marketplace.secondlife.com/stores/3414 ) – an indication that SL and SL’s economy is certainly not on the ropes.

    His SL island Escapades ( http://www.youtube.com/user/Lokiboy/videos ) is a place of long standing and welcoming community (and residing), as well as a place of exploration and contemplation. It’s interesting to note that several RL meet ups have taken place between SL friends from Escapades. A clear indication that SL allows RL friendship, community and bonding.

    I know that many people with social interaction issues find SL a vital resource and do not mind if the graphics they can access are poor quality, as it is the companionship that SL offers, and which they feel unable to have in RL, which is the important part of SL for them ( http://youtu.be/MIQVHc7ylng ).

    I also know many people who view SL at home but are ‘inworld’ at all times on IRC: an indication that they are satisfied to interact with SL without any graphics at all, as it is the social aspect which is of primary concern for them.

    However, I also know people who have spent literally thousands of pounds / euros / dollars on high end computers, because they love the increasingly high graphic quality of SL, allowing for a more immersive and an increasingly amazing visual experience.

    The market for high spending consumers on virtual gaming can be compared with Google’s Ingress ( http://www.ingress.com/ ). The game can only be accessed on Android phones with minimum 480 x 800 resolution: over €100 initial outlay, with additional money spent on high end data packages and battery packs, etc.

    Ingress is emerging from beta 14 Dec 2013 and is already allowing non invite users and numbers suggest high uptake. A survey showed that at least 2% of users admitted (and how many did not admit?!) investing in flight tickets purely for Ingress purposes.

    It would seem that high end price gaming is here and unapologetic and consumers are eager to embrace it. And as stated above, people without monetary resources appear to be happy enough to use SL on low end or even zero graphic interfaces, due to the high level social interaction it allows.

    If one randomly wandered this planet we call Earth, much of the time one would not encounter other human beings. Vast deserts, forests, mountain ranges and oceans offer little human contact – but stunning scenery. The same can be said of Second Life. SL, however, has the advantage of giving the opportunity to teleport away at any moment to visit with friends or even, for some people, adopted family.

    I am inworld less these days, but cannot imagine a time when I would want to stop being inworld and have never had doubts over or worries for SL’s sustainability. It seems an almost unique platform for people from all over the world to meet in and interact with each other and their mutual virtual environment.

    Greetings from yti Islay :)

    See also ( Article on increasing education applications of SL: http://www.helsinkitimes.fi/themes/themes/education/6036-second-language-second-life.html / Introductory video about Turun AMK in SL, shown at Turku Book Fair autumn 2013: http://youtu.be/unnag5dDF5k / The Draxx Files: video interviews showcasing people in SL and how / why they are there: http://www.youtube.com/watch?v=Gbu2HN_aY7w&feature=share&list=PLI0b2jAH3oFvr6J0AhWroB9lmOXRN2xLV / A detailed photo realistic build of Toronto, used as a simulator by professionals for disaster training: http://secondlife.com/destination/trp360-3d-works-2 ).

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s