Poissaoloa yhdessä

23.3.2013 päivätyssä kirjoituksessa “Yhdessäoloa yksinään” SIT-UP! blogi käsittelee tämän blogin aihepiiriä. Sikäli kuin ymmärrän kirjoitusta oikein, kirjoitus aloittaa näkökulmasta, jossa pyörätuolilla liikkuva henkilö kokee helposti junassa itsensä sosiaalisen ympäristön ulossulkemaksi. Tottumus on, että ruuhkajunien tungokset tuovat ihmiset lähemmäksi, mutta nyt nykyteknologia tuo tähänkin tilanteeseen lisämuurin – ihmiset piiloutuvat älypuhelimiensa taakse sosiaaliseen mediaan.

Thinking zombieHyvin voidaan todeta, että ihmiset eivät ole aina sosiaalisesti paikallaan läsnä edes ilman älypuhelimia, tai vastaavaa – tai ilman yhtään mitään huomion kiinnittäjää. Eräs taustakulttuuriltaan britti kysyi minulta kerran, pitääkö paikkansa, että suomalaiset eivät mielellään jaa hissiä kenenkään kanssa. Fysiikan opettaja esitti kerran elektronien pyörimissuunnista analogiaesimerkin, miten busseissa vierekkäiset ihmiset katsovat eri suuntiin, toisistaan pois päin. Maisteriopintojen ajalta muistan sen lennokkaan jutun, miten fyysinen ja henkinen läsnäolo luennolla eivät välttämättä vahvasti korreloi kumpaankaan suuntaan.

Missä olet, kun et ole paikalla siellä, missä fyysisesti olet? Perinteisesti ihmiset ovat tällöin olleet yksin itsensä kanssa päiväunelmissa, joskus mahdollisesti kirjan avustuksella. Vaan entä nyt, kun kädessä on älypuhelin ja siinä sosiaalinen media? Et ole paikalla muiden junassa matkustavien kanssa, mutta hahmotatko oikeasti olevasi paikalla edes muiden sosiaalisen median käyttäjien kanssa? Käsitteleekö alitajuntasi edelleen tilannetta sulkeutuneena uneksuntana, jossa voit omissa fantasioissasi vapaasti käyttäytyä miten vain – ilkkua ja nauraa toisten kirjoituksille ilman, että sillä on sen suurempia seuraamuksia? Jos olet sulkenut muurin niiden eteen, joiden luona fyysisesti olet, oletko pystynyt havahtumaan kaikkiin niihin muihin ihmisiin, jotka ovat kanssasi virtuaalisesti läsnä? Pystytkö tuntemaan heidän läsnäolonsa edes aaveolioina, vai koetko heidän olevan vain onttoja kuvajaisia, tai myöskin suljetun muurin takana?

Twitter, Facebook ja muu sosiaalinen media väittää laajentavansa ihmisten sosiaalisuutta, mutta uskon tämän toimivan vain silloin kun ihmiset oikeasti pyrkivät siihen. Kun ihmiset eivät luonnossakaan välttämättä ole läsnä, tuovat virtuaaliset ympäristöt vielä lisää haastetta läsnäolemiseen.

One thought on “Poissaoloa yhdessä

  1. Kysymys ei ollut siitä, että nimenomaan pyörätuolilla liikkujana olisin kokenut itseni sosiaalisen ympäristön poissulkemaksi. Teksti, josta mainitset, kertoo siitä, miten nykyään lähes joka ikinen sulkee itsensä pois ympäröivästä maailmasta virtuaalimaailmaan, vaikka todellinen maailma olisi miten täynnä virikkeitä. Kirjoitan tekstissäni, ettei minuakaan ollut suljettu erillisiin looseihin viitaten fyysisiin puitteisiin, joita joskus myös on sosiaalisen vuorovaikutuksen tiellä. Nyt oli totaalisen esteetöntä.

    Pitää muistaa, että vaikka mielipiteen esittäjä olisikin liikuntarajoitteinen, mielipiteet eivät aina ole liikuntarajoitteisena esitettyjä, eikä kaikkea negatiivista tai muutoin mieltä painavaa voi koskaan automaattisesti johtaa seuraukseksi liikuntarajoitteisena elämisestä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s