Vanhojen kuvien viikko

Vesa Winberg kirjoitti YLE:n weppisivuille uutisen otsikolla: “kuka aloitti vanhojen kuvien viikon Facebookissa?” Artikkeliinsa hän konsultoi tutkijaa Janne Matikaista Helsingin yliopistolta.

Artikkelin aiheena on siis viime viikolla alkanut “vanhojen kuvien viikko” Facebookissa, jonka itsekin olen havainnut. Autoinpa jopa erästä ystävääni valokuvan skannaamisessa tähän tarkoitukseen. Itse en ole ainakaan vielä lähtenyt tähän ilmiöön mukaan. Samoin jätin välistä taannoisen chibi-profiilikuvatapauksen, sekä vielä aiemman “julkkis, jonka näköinen olen”-profiilikuvatapauksen. Näitähän Facebookissa kiertää. Ilmeisesti nyt tämä vanhojen valokuvien viikko on lähtöisin Suomesta.

Thinking zombieMatikainen pohtii nuoruudenkuvien jakamisen riskejä suhteessa niiden keskeisyyteen sosiaalisessa mediassa. Hän näkee nämä ilmiöt “yhteisenä tapahtumana” ja “yhteisöllisenä ajanvietteenä”.

Tätä ilmiötä on mielestäni mielenkiintoista pohtia “missä sä oot”-näkökulmasta. Itse olisin ensisijaisesti kokemassa näiden ilmiöiden tapahtuvan “kolmannessa tilassa”: Jos osallistuisin ilmiöön, en olisi omien ja muiden ihmisten valokuvien kanssa kotona omassa albumissani, olohuoneen turvissa, eli “ensimmäisessä tilassa”. Erityisesti en kokisi lähettäväni kuvaani yksityisesti kenellekään kaverilleni, koska ilmiöön liittyy useampia osallistujia. Tällä ilmiöllähän ei ole edes omaa Facebook-sivua, jonne kuvia lähetettäisiin. Jos olisi, voisin ehkä kokea esitteleväni kuvaani “toisessa tilassa” – kaverin luona. Kolmannessa tilassa ollaan yhdessä muiden kanssa, yhteisessä tilassa – virtuaalimaailmassa.

Tähän liittyy kaksi kysymystä: Kuinka moni kuitenkin erehtyy kokemaan lajittelevansa kuvia kotialbumiinsa kaikessa yksityisyydessä? Millaiseksi ihmiset kokevat virtuaalisen kolmannen tilan: onko se virtuaalinen, julkinen tori, jossa läsnä voi olla kuka vain, vai onko se virtuaalinen, yksityinen olohuone, jossa paikalla on kaveriporukka?

Koen mahdolliseksi, että jotkut tähän ilmiöön osallistuvat kokevat olevansa tekemisissä ikioman albuminsa kanssa, hahmottamatta oikeasti muiden läsnäoloa. Tästä voi johtua sellaisia ilmiöitä, että ihmiset jakavat liian intiimejä kuvia, vaikka Matikainen ei tämän ilmiön yhteydessä tässä asiassa vaaroja helposti huomaakaan. Hänen kanssaan minun on helppo olla samaa mieltä. Osallistujat voivat toki nolostua ja hermostua, jos löytävät kuvansa painettuna vaikkapa asiaa käsittelevässä sanomalehdessä, tai televisiolähetyksessä, jonne eivät ole uskoneet kuvansa voivan päätyä, mutta tuskin kukaan laittaa esille mitään riskialtista. Suuremmaksi vaaraksi näen sen, että ihmiset saattavat kommentoida ilkeästi toisten ihmisten kuvia. Kun ihminen ei oikeastaan hahmota puhuvansa toiselle ihmiselle, vaan kokee lähinnä ajattelevansa kirjoittaessaan, teksti voi olla julmempaa kuin se olisi kasvotusten läsnä ollen. Kun puuttuu vastapuolen reaktiot ja tunteet, voi kokea että on hyvin ja oikein kirjoittaa, minkä kokee totuutena. Tätä kutsutaan usein “trollaamiseksi”.

On myös mahdollista olla ensimmäisessä tilassa solipsistisesti. Muita ei oikeastaan ole. Facebook on viihdesovellus käyttäjän omalla tietokoneella, jossa ollaan päädytty portin läpi maailmaan, jossa on lapsuudenkuvia. Tilanne muistuttaisi siis käyntiä kaupassa, tai weppisivustolla, jossa myydään valokuvakehyksiä, joihin on laitettu mallivalokuvia. Tässä tapauksessa mallivalokuvat näyttävät lapsuudenkuvilta, haalistumisineen kaikkineen. Niinpä käyttäjä yksinäisyydessään alkaa muistella omaa lapsuuttaan ja muistaa mahdollisesti jonkin rakkaan valokuvan (vieläpä tietenkin yksinäisesti itsestään) sieltä ja päättää laittaa sen profiilikuvakseen – ikään kuin laittaisi sen kirjahyllylle omaa olohuonettaan piristämään.

Vaikka henkilö ymmärtäisikin olevansa jaetussa kolmannessa tilassa, on edelleen se vaara, että hän ei hahmota hän tilan yksityisyysastetta. Henkilö voi kokea olevansa vain hyvin tuttujen kaverien kerhossa ja kommentoida kuvia tavoin, joita ihmisten muut tuttavat eivät ymmärrä. Sisäpiirin jutut voivat olla loukkaavia sisäpiirin ulkopuolella.

Myös on vaarana, että unohtaessaan tähän ilmiöön liittyvän kolmannen tilan julkisuuden, ihmiset julkaisevat itsestään kuvia, joita vain tietty sisäpiiri ymmärtää, niin kuin julkaisija tarkoittaa. Tämän tapauksen riski on kuitenkin uskoakseni pieni, sillä jos hahmottaa olevansa kolmannessa tilassa, etenkin Facebookissa, hahmottaa helposti myös ketä kaikkia omassa kaveripiirissä siellä on ja osaa mahdollisesti jopa rajoittaa omien kuviensa näkyvyyttä joiltain ihmisiltä. Tosin profiilikuvissa tämä ei ole mahdollista.

Vanhojen valokuvien viikko saattaa olla oikeasti yhteisöllistä. Facebook on välitteisenä yhteysmuotona kuitenkin niin salliva, että tapahtumaan voi osallistua myös “yksinään”. Facebook ei tässäkään pakota yhteisöllisyteen, ja voi jopa antaa valheellisen yhteisöllisyyden tunteen ihmisille, joille todellinen vuorovaikutus on liian pelottavaa. Toisaalta tähän ilmiöön liittymällää voi saada positiivista palautetta muulta yhteisöltä ja ehkä onnistua oikeasti kokemaan sen tulevan todellisilta toisilta ihmisiltä.

YLE:n uutisjuttu: http://yle.fi/uutiset/kuka_aloitti_vanhojen_kuvien_viikon_facebookissa/6479298

One thought on “Vanhojen kuvien viikko

  1. Omalta kohdaltani koen tämän ilmiön kahdella tapaa mielenkiintoiseksi. Ensinnäkin meidän yksityinen tilamme on kapenemassa, muuttumassa julkiseksi. Tämän seurauksena on toki monia negatiivisia asioita, mutta haluan keskittyä tässä positiiviseen. On hyvä kyetä julkaisemaan ja tutkimaan omia vanhoja kuvia tuntematta niistä häpeää. Ympäristö tukee tätä näissä meemeissä julkaisemalla omia vanhoja kuviaan.
    Omakuvaa tutkineena ja omakuvia tuottavana koen myös tärkeäksi oman historiallisen jatkumon, oman albumin tutkimisen. Tämä luo ennen kaikkea itselle historiallista jatkumoa – emme pyyhi menneisyyttämme pois, vaan rakennamme sen varaan tai sen päälle. On hyvä hyväksyä oma varhaisempi minä, nuorempi, tietämättömämpi, mitä se onkaan ollut. Symbolisena ja konkreettisena eleenä sen voi hyväksyä julkaisemalla itsestään kuvia joista ei muuten ehkä itseään enää tunnista.
    Mikä on ero oman itsen (tänään) ja oman itsen (sinä aikana jolta kuva on) välillä?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s