Kaikille teille zombieille

En nyt ole onnistunut paikantamaan tätä, mutta maisteriopinnoissani, filosofian sivuaineopinnoistani muistan luennoijan kerran kertoneen, että solipsismista on kirjoitettu vain yksi varsinainen kirja, jonka otsikko on: “To All You Zombies” (kaikille teille zombeille). Vaikuttaa siltä, että muistini on tässä hämärtynyt ja muistan kirjan nimen väärin. Hyvä vaan, sikäli kuin näin on, sillä tämä blogi ei oikeastaan ole solipsismista.

Tämä blogi on yhteisestä läsnäolosta medioiduissa ympäristöissä. Niin on myös minun tähtäimessäni siintävä väitöskirjani.

Tarkoitukseni tällä blogilla on kirjoittaa yhteiseen läsnäoloon liittyvistä asioista. Ensisijaisesti kirjoitan julkisuuteen (ja eritoten Suomeen), mutta toisaalta mös auttamaan omaa ajatteluani ja analysointiani väitöskirjatyössäni.

Tämä blogi pyrkii myös esittämään kysymystä: “missä sä oot?” Vaihtoehtoinen nimikin oli tuo kysymys englanniksi (“Where are you?”), sillä tällä hetkellä tuo kysymys tuntuu olevan aiheellinen, mutta esittämätön, kun käsitellään yhteisen läsnäolon ongelmia. Samaan saumaan kiinnittyvät myös julkisuudessa paljon puhuttavat Internetin sosiaaliset ongelmat. Ihmiset nettikiusaavat toisiaan, koska eivät tajua, missä ovat. Voitaisiin myös sanoa, että he eivät oikeastaan ole yhdessä läsnä muiden kanssa, tai eivät ymmärrä, missä ovat virtuaalisesti länsä muiden kanssa.

Suurimman osan aikaa nämä ihmiset kokevat olevansa yksin kotona pelaamassa jonkinlaista tietokonepeliä, jossa kaikki tapahtumat liittyvät heihin itseensä. Yksikään hahmo tässä pelissä ei puhu, ellei puhe jotenkin liity heihin itseensä. Muita persoonia ei itse asiassa ole. Tämä paikka on se tyhjyys, jossa moni ihminen on yksin ja ahdistuneena. Kaikki muut “hahmot” ovat vain zombieita – EPH:ita (ei-pelaajahahmoja), satunnaiskohtaamisia. He kirjoittavat kirjoituksensa näille zombieille. Ja nyt minä kirjoittelen kaikille TEILLE zombieille.

4 thoughts on “Kaikille teille zombieille

  1. “Vaihtoehtoinen nimikin oli tuo kysymys englanniksi (“Where are you?”)”

    Eipäs. Pitää olla “Where you @?”

  2. Entä silloin, kun se verkossa oleva sosiaalinen elämä on todellisempaa, syvempää ja merkityksellisempää kuin ns. irl kohtaamiset? En usko sen tilan olevan niin harvinainen tai edes vajavainenkaan, vaan osa elämäntilanteita jotka vaihtuvat ja muuttuvat. Joskus ulkomaailma on liian iso paikka mennä, ja netti tuo edes jonkin interaktiivisuuden, sosiaalisuuden palasen elämään. Sellaiseen elämään, joka muuten ehkä olisi vain neljän seinän sisällä ja muut ihmiset ovat vain kasvoja televisiossa joille on turha vastata.

    1. Oikeastaan tutkimuksessani nimenomaan etsin tapauksia, joissa ihmiset todella onnistuvat kohtaamaan toisiaan verkossa. Opettelen tässä blogatessani myös kirjoittamaan paremmin. Nytkään tuo asia ei ainakaan käynyt kirjoituksestani ilmi. Lähtökohta on päinvastainen, koska A) kun olettaa että kohtaamisia ei tapahdu, oletan niiden tapausten, jotka eivät mahdu tuohon muottiin, nousevat esille, ja toisaalta B) toistaiseksi tekemissäni haastatteluissa ei ole moisiin nähdäkseni törmännyt. Toki olen vasta aloittanut haastattelujen analysoinnin ja onkin kiintoisaa nähdä, mitä kaikkea en ole huomannut.

      Olisi kiintoisaa nähdä, kuinka paljon virtuaalimaailmat sulkevat pelokkaita ihmisiä piiloutumaan todelliselta maailmalta ja kuinka paljon ovat mainitsemallasi tavalla apukynnyksiä nousta yksinäisyydestä kohti muita ihmisiä. Ja siis tietenkin ilman moraalinäkemyksiä siitä pitäisikö kaikkien olla yhteisöllisiä, vai pitäisikö ihmisten saada myös elää erakkoina.

      Luulisin, että virtuaalimaailmoilla on potentiaali auttaa ihmisiä (oppimaan) kohtaamaan toisiaan, mutta niiden rakenne ei ehkä vielä ole siihen kovin hyvä, ja se edellyttää kovaa motivaatiota kohdata ihmisiä. Lienee myös niitä, jotka eivät halua kohdata toista ihmistä, vaan virtuaalimaailmoissa nauttivat lähinnä toisten ihmisten tuomaa parempaa keinoälyä/satunnaisuutta kuin mitä yksinään tietokoneella käytettävissä maailmoissa ja peleissä löytyy. He siis etsivät mielenkiintoisempia zombieita.

      Tämä jälkimmäinenkään ei välttämättä ole hyvä, eikä paha. Ainakaan sitä ei voi yleistää säännönmukaisesti joko jommaksi tai kummaksi. En tutki näiden ilmiöiden etiikkaa. Lähimmäs sitä tulen pohtiessani, miten kommunikaatio voisi toimia paremmin ja rauhanomaisemmin.

      1. Hyvältä kuulostaa. Voisin koittaa miettiä sulle ainakin siihen sosiaalisen pelon kohtaamiseen haastateltavaa, miksei tuohon kohtaamisen syvyyteen ja aitouteenkin. Sitä olen jossain määrin itse lähinnä filosofistynkäisesti pohtinut.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s